Vic Elford

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vic Elford ajamassa Porsche 908:lla vuoden 1971 Nürburgringin tuhannen kilometrin ajon harjoituksissa.

Victor Henry Elford (s. 10. kesäkuuta 1935 Lontoon City, Englanti, Iso-Britannia) on entinen brittiläinen F1-kuljettaja. Hän osallistui kolmeentoista F1 osakilpailuun kausilla 19681969 ja 1971. Hän saavutti yhteensä 8 MM-pistettä ajamalla pisteille kahdesti vuosina 1968–1969. Hän oli parhaimmillaan neljäs Ranskan GP:ssä 1968. Hän sijoittui hyville pisteille heti ensimmäisessä kilpailussaan.

Elford voitti Euroopan rallin mestaruuden Porsche 911:lla vuonna 1967. Hän voitti myös Monte Carlon kilpailun vuonna 1968 ja viikkoa myöhemmin Daytonan 24 tunnin kilpailun. Samana vuonna hän voitti myös Targa Florion kilpailun Umberto Magliolin kanssa, vaikka menetti 18 minuuttia ensimmäisellä kierroksella rengasrikon takia. Elford voitti vuoden 1971 12 tunnin Sebringin kilpailun ja Nurburgringin 1000 kilometrin ajon. Elford voitti Le Mansissa myös vuonna 1973. Hän kilpaili myös CanAm ja Daytonan 500 -kilpailussa NASCARissa. Hän sai lempinimen Quick Vic useista rataennätyksistään.

Elford muistetaan vuoden 1972 Le Mansin kilpailusta siitä, että nähtyään palavan Ferrarin edessään hän pysähtyi auttamaan kuljettajaa, joka oli ehtinyt jo pois autosta. Elford huomasi pian toisen auton törmänneen puuhun ja ryntäsi pelastamaan Jo Bonnieria, joka kuoli onnettomuudessa. Elfordin teot saatiin nauhalle, ja Ranskan presidentti Georges Pompidou myönsi hänelle Ordre national du Mériten chevalierin arvon.

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.