Emerson Fittipaldi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emerson Fittipaldi
Fittipaldi vuonna 2006.
Fittipaldi vuonna 2006.
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Brasilian lippu Brasilia
Aktiivivuodet 19701980
Talli(t) Lotus, McLaren, Fittipaldi
Kilpailuja 149
Maailmanmestaruuksia 2 (1972, 1974)
Voittoja 14
Palkintosijoja 35
Paalupaikkoja 6
Nopeimpia kierroksia 6
MM-pisteitä 281
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1970
Ensimmäinen voitto Yhdysvaltain Grand Prix 1970
Viimeinen voitto Britannian Grand Prix 1975
Viimeinen kilpailu Yhdysvaltain Grand Prix 1980

Emerson "Emmo" Fittipaldi (s. 12. joulukuuta 1946 São Paulo, São Paulo, Brasilia) on italialaista sukujuurta oleva brasilialainen entinen kilpa-autoilija. Fittipaldi voitti uransa aikana sekä Formula 1 että CART -sarjojen mestaruuden.

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fittipaldi aloitti vuonna 1969 autourheilu-uransa Euroopassa Formula Ford -luokassa, ja pääsi seuraavaksi vuodeksi Lotuksen F1-kuljettajaksi. Aluksi Fittipaldi oli vasta tallin kolmas kuljettaja, mutta nousi ykköskuskiksi Jochen Rindtin saatua surmansa Italian Grand Prix'ssa ja John Milesin lopetettua. Fittipaldi voittikin heti Lotuksen ensimmäisen kilpailun sitten Rindtin kuoleman.

Kaudella 1971 Fittipaldi ajoi ensimmäisen täyden Formula 1 -kautensa ja sijoittui kuljettajien MM-pisteissä kuudenneksi uudella Lotus 72D -autolla. Kaudella 1972 auto oli melko ylivoimainen. Fittipaldi voitti kauden 11 kilpailusta viisi, ja vei nimiinsä kuljettajien maailmanmestaruuden 16 pisteen erolla edellisvuoden mestariin Jackie Stewartiin. 25-vuotiaasta Fittipaldista kruunattiin kautta aikain nuorin F1-mestari, ja tuo ennätys säilyi kauteen 2005 saakka, jolloin 24-vuotias espanjalainen Fernando Alonso voitti mestaruuden.

Emerson Fittipaldi McLaren-autollaan Britannian GP:ssä toisena mestaruusvuotenaan 1974

Kaudella 1973 Fittipaldi otti kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta kolme voittoa, jonka jälkeen Lotus otti käyttöön uuden 72E-mallin, josta ei ollut Jackie Stewartin Tyrrellin haastajaksi. Oli Stewartin vuoro voittaa maailmanmestaruus 16 pisteen erolla. Kaudeksi 1974 Fittipaldi siirtyi McLaren-talliin, ja voitti kauden aikana kolme kilpailua, joiden lisäksi saavutti neljä muuta palkintosijaa sekä voiton Clay Regazzonista maailmanmestaruustaistossa. Seuraavana vuonna hallitseva mestari Fittipaldi saavutti vielä kaksi voittoa ja neljä muuta palkintosijaa, mutta mestaruuden vei Niki Lauda.

Kaikkien järkytykseksi F1-uransa huipulla ollut Emerson Fittipaldi ilmoitti jättävänsä McLarenin ja siirtyi ajamaan veljensä Wilsonin Fittipaldi-talliin. Emerson ajoi Fittipaldi-tallissa viisi kautta ilman mainittavampaa menestystä (paras kilpailusijoitus toinen). Hän karsiutui jopa kolme kertaa kilpailusta.

Ura Amerikan sarjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emerson Fittipaldi Indianapolisin 500 mailin kilpailussa vuonna 1994.

1980 Fittipaldi lopetti F1-uransa ja piti muutaman vuoden tauon, kunnes 38-vuotiaana vuonna 1984 teki paluun kilpa-auton rattiin CART-sarjassa. Ensimmäinen vuosi meni sopeutuessa uuteen luokkaan ja kahdessa eri tallissa, kunnes hän pääsi loukkaantuneen tuuraajaksi Patrick Racing -talliin, jossa ajoi viisi vuotta. Vuonna 1989 hän voitti viisi kilpailua ja sijoittui kaikissa muissa kilpailuissa viiden parhaan joukkoon, minkä seurauksena hänet kruunattiin mestariksi. Samana vuonna "Emmo" esitti häikäiseviä otteita Indianapolis 500 -kilpailussa, jonka hän voitti kahden kierroksen erolla pahimman kilpakumppanin Al Unser juniorin keskeytettyä.

1990 Roger Penske palkkasi Fittipaldin omaan Penske Racing -talliin, jossa Fittipaldi taistelikin kuuden vuoden ajan tasaisesti kärkisijoista. 1993 hän otti toisen Indy 500 -voittonsa.

Lähes 50-vuotiaaana vuonna 1996 Fittipaldi loukkaantui Michiganissa ja lopetti uransa. 2003 hän teki paluun CART:iin, mutta tällä kertaa tallin omistajana.