L. Onerva
Wikipedia
| Syntynyt: | 28. huhtikuuta 1882 Helsinki, Suomi |
|---|---|
| Kuollut: | 1. maaliskuuta 1972 Helsinki, Suomi |
| Ammatit: | runoilija, kriitikko, opettaja, kääntäjä |
| Kansallisuus: |  Suomi |
L. Onerva (oik. Hilja Onerva Lehtinen, s. 28. huhtikuuta 1882 Helsinki – k. 1. maaliskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija.
[muokkaa] Elämänvaiheet
L. Onerva oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisrunoilija. Hän kuvasi teksteissään usein modernia, itsenäistä naista ja ihmisen sielunelämän ristiriitoja.
L. Onerva julkaisi ensimmäiset runonsa jo 1900 Maila Talvion ja J. H. Erkon avustuksella. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääasiassa estetiikkaa ja ranskaa ja toimi myöhemmin opettajana ja kriitikkona sekä ranskalaisen runouden suomentajana.
Taiteilijan omaan elämäänsäkin heijastama epäsovinnaisuus ja aikakauden moraalikäsityksien mukaisesti naiselle sopimaton käytös aiheuttivat skandaaleja. L. Onervan ensimmäisen avioliiton katkaisi karkaaminen ja suhde runoilija Eino Leinoon vuodesta 1908. Kiistanalainen toveruus jatkui aina Leinon kuolemaan 1926 saakka. L. Onerva eli säveltäjä Leevi Madetojan kanssa vuodesta 1911, ja he avioituivat vuonna 1918. Hän joutui epäselvin perustein Nikkilän mielisairaalaan 1941, kun avioparin elämäntavat olivat käyneet tuhoisiksi.
Nikkilässä vietetty aika oli L. Onervalle sangen tuotteliasta, ja hän muun muassa piirsi ja maalasi paljon akvarelleja, joissa kuvasi mielisairaalan elämää ja tunnelmia. L. Onerva pääsi mielisairaalasta pois vasta miehensä kuoltua 1947.
L. Onerva sai Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1944.
[muokkaa] Teoksia
- Runoteoksia
- Sekasointuja (1904)
- Runoja (1908)
- Särjetyt jumalat (1910)
- Iltakellot (1912)
- Kaukainen kevät (1914)
- Liesilauluja (1916)
- Murattiköynnös (1918)
- Lyhtylasien laulu (1919)
- Elämän muukalainen (1921)
- Jerusalemin suutari (1921)
- Sielujen sota (1923)
- Maan tomu-uurna (1925)
- Liekki (1927)
- Yö ja päivä (1933)
- Pursi (1945)
- Kuilu ja tähdet (1949)
- Iltarusko (1952)
- Valittuja runoja (1919)
- Valittuja runoja 1–2 (1927)
- Etsin suurta tulta. Valitut runot 1904–1952 (1984)
- Toisillemme. L. Onerva–Eino Leino, Valikoima runoja (1986)
- Novellikokoelmia
- Murtoviivoja (1909)
- Mies ja nainen (1912)
- Vangittuja sieluja (1915)
- Neitsyt Maarian lahja (1918)
- Salainen syy (1923)
- Maailma (1925)
- Häistä hautajaisiin (1934)
- Pursi (1945)
- Iltarusko (1952)
- Romaaneja
- Nousukkaita (1911)
- Inari (1913)
- Yksinäisiä (1917)
- Mirdja (1908)
- Muuta
- Runoilija ja ihminen I–II (1932; yksiosaisena 1979). (Eino Leino -elämäkerta)
- Valitut teokset (1956)
- Yölauluja, L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910–1946, SKS 2006, toim. Anna Makkonen ja Marja-Leena Tuurna.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- YLEn Elävä arkisto - Runoilija L. Onerva
- L. Onerva Gutenberg-projektissa, L. Onervan teoksia elektronisessa muodossa
- L. Onervan seura, perustettu 1953
- Anna Kortelainen: Naisen tie, L. Onervan kapina (Otava 2006). L. Onervan nuoruuden elämäkerta.
- Hannu Mäkelä: Uponnut pursi (2004). Sepitteellinen Onerva-monologi.
- Hannu Mäkelä and Berndt Arell: Valvottu yö (2004). Runoilijan maalauksia pimeydestä valoon.
- Hannu Mäkelä: Nalle ja Moppe (2003). Kertoo Leinon, Madetojan ja Onervan suhteista.
- Reetta Nieminen: Elämän punainen päivä : L. Onerva 1882–1926 (SKS 1982).
- Anna Makkonen, Marja-Leena Tuurna (toim): Yölauluja (SKS). L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910 – 1946.
- Hannu Mäkelä: Onnen maa. L. Onervan elämä ja runot (Minerva 2007).
- Runoilija ja Muusa (elokuva vuodelta 1978), ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Esko Salminen – Eino Leino and Elina Salo – L. Onerva, kertomus Eino Leinon elämästä ja hänen naisistaan.
