Maila Talvio

Wikipedia

**Maila Talvio**
Syntynyt:	17. lokakuuta 1871 Hartola, Suomi
Kuollut:	6. tammikuuta 1951 Helsinki, Suomi
Ammatit:	kirjailija
Kansallisuus:	Suomi
Ensiteokset:	Haapaniemen keinu (1895)

Maila Talvio (17. lokakuuta 1871 Hartola – 6. tammikuuta 1951 Helsinki), (oikea nimi Maila Mikkola, o. s. Winter) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola.

Maila Talvion vanhemmat olivat Hartolan kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828–1880)ja Julia Malvina Bonsdorf (1836–1926). Perheessä oli yhdeksän lasta. Maila Talvion isä kuoli hänen ollessaan 9-vuotias ja perhe muutti tämän jälkeen syrjäiselle Nipulin maatilalle. Täällä Talvio tutustui myös torpparilaitokseen ja sen epäkohtiin joita hän myöhemmin käsitteli teoksissaan.

Maila Talvio kävi Helsingin tyttökoulun ja valmistuttuaan sieltä 16-vuotiaana palasi kotiin sisarustensa kotiopettajaksi. Tässä vaiheessa Talvio aloitti myös kirjoittamisen. Vuonna 1890 hän tapasi kielitieteilijä J. J. Mikkolan (1866-1946) ja meni hänen kanssaan naimisiin 1893.

Muutettuaan Helsinkiin Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin kuten veljeksiin Kasimir ja Eino Leino. Talvio alkoi myös itse kirjoittaa Päivälehteen ja Suomen Kuvalehteen ja taisteli sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli myös miehensä kanssa Keski- ja Itä-Euroopassa. Hän opiskeli myös puolan kieltä ja käänsi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia suomeksi. Maila Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen.

Maila Talvion esikoisteos oli 1895 julkaistu novellikokoelma Haapaniemen keinu. Kirjallsen läpimurtonsa hän teki vuonna 1901 julkaistulla Pimeänpirtin hävitys jossa melodraaman keinoin kuvattiin maaseuden maanomistusolojen ja torpparilaitoksen epäkohtia. Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maanseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna vuodelta 1906 sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä.

1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi ja psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös terveen suomenkielisen maaseudun ja rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin Helsingin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915).

1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Näitä olivat vuosina 1929-1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär ja Talvion viimeinen romaani Linnoituksen iloiset rouvat (1941) jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan 1808-1809 aikainen Viaporin linnoitus.

Maila Talvio toimi aktiivisesti myös tuberkuloosin torjuntatyössä 1910-luvulta alkaen ja kirjoitti aiheesta kirjan Ne 45 000 (1932) ja käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan, joka sai ensi-iltansa 1933; Talvio oli myös innokkaasti mukana Satakuntalaisen Osakunnan (J. J. Mikkola oli osakunnan inspehtori) keräystyössä, jonka tuloksena Harjavaltaan perustettiin Satalinnan keuhkotautiparantola. Maila Talvio miehineen oli aktiivisesti mukana myös kulttuuriyhteistyössä Saksan ja Italian kanssa yhdessä V. A. Koskenniemen kanssa. Vähän ennen kuolemaansa Maila Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä 1950.

[muokkaa] Teoksia

Haapaniemen keinu, 1895
Nähtyä ja tunnettua, 1896
Aili, romaani. 1897
Kaksi rakkautta, romaani. 1898
Suomesta pois, 1899
Johan Ludvig Runebeg, 1900
Kansan seassa, romaani. 1900
Pimeän pirtin hävitys, romaani. 1901
Rumaa ja kaunista, 1901
Peter Wieselgren, 1902
Juha Joutsia, romaani. 1903
Muuan äiti, 1904
Savipäiviltä, 1904
Kauppaneuvoksen kuoltua, 1905
Louhilinna, romaani. 1906
Eri teitä, 1908
Puheita, 1908
Anna sarkoila, 1910
Tähtien alla, romaani. 1910
Kirjava keto, 1911
Elinan häät, 1912
Hämähäkki ja muita kertomuksia, 1912
Kun meidän kaivosta vesi loppui, 1913
Talonhuijari, 1913
Yölintu, romaani. 1913
Huhtikuun-manta, 1914
Elämänleikki ynnä muita puheita maalaisille, 1915
Lempiäniemen tyttäret, 1915
Niniven lapset, romaani. 1915
Elämän kasvot, romaani. 1916
Kultainen lyyra, 1916
Kootut teokset 1–8, 1917–26
Silmä yössä, romaani. 1917
Näkymätön kirjanpitäjä, novellikokoelma. 1918
Kurjet, romaani. 1919
Yötä ja aamua, 1919
Valkea huvila, 1920
Kihlasormus, romaani. 1921
Kirkonkellot, romaani. 1922
Viimeinen laiva, 1922
Opin sauna, romaani. 1923
Sydämet, novellikokoelma. 1924
Hiljentykäämme, 1929
Itämeren tytär, 1929–36 : Kaukaa tullut (1929); Hed-ulla ja hänen kosijansa (1931); Hopealaiva (1936)
Ne 45 000, 1932
Leipäkulta, 1934
Millaista parantolassa on, 1935
Terveisiä, 1936
Itämeren tytär, 1940 (mukana osat 1–3)
Linnoituksen iloiset rouvat, 1941
Rukkaset ja kukkaset, 1947
Lokakuun morsian, 1948
Juhlavalkeat, 1948
Rukkaset ja kukkaset, 1947
Kootut teokset i-xiii, 1951
Valitut teokset, 1953
Linnoituksen iloiset rouvat, 1982