Laila Pullinen
Tätä sivua ei ole
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Laila Pullinen (oik. Ramsay; s. 21. heinäkuuta 1933 Terijoki) on suomalainen kuvataiteilija. Hän on tunnetuimpia suomalaisia kuvanveistäjiä.
Pullinen on tunnettu ennen kaikkea klassista modernismia edustavista pronssiveistoksistaan, joille on ominaista rosoisten ja kiiltävien pintojen vaihtelu. Teemoiltaan ne liittyvät usein antiikin tai kristinuskon mytologiaan tai käsittelevät ihmisen ja luonnon suhdetta, kuten Tampereen yliopistossa oleva ensimmäinen Auringonkantaja vuodelta 1967. Auringonkantajasta Pullinen on tehnyt useita versioita, joista II-versio on Järvelässä Koskisen yhtiöissä. III-versio valmistui 1994, samoin IV. Materiaalina niissä on kivi ja pronssi.
Pullinen opiskeli Helsingissä Suomen taideakatemiassa (nyk. Kuvataideakatemia) ja kahteen otteeseen Italiassa.[1] 1950-luvun loppupuolelta alkaen hänen töitään on ollut esillä kymmenissä näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Tärkeimpien kotimaisten taidemuseoiden kokoelmiin kuuluu Pullisen töitä, minkä lisäksi niitä on ostettu myös muun muassa Vatikaanin taidemuseoon Roomaan sekä Kööpenhaminaan, Tukholmaan, Hampuriin ynnä muualle. Hänen veistoksiaan on nähtävissä myös monissa julkisissa tiloissa, esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
Vuosina 1990–1995 Pullinen toimi taiteilijaprofessorina. Hänelle on myönnetty Pro Finlandia -mitali ja hän oli Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija vuonna 1975. Pullisen töitä on pysyvänä näyttelynä esillä Nissbackan kartanossa Vantaalla. Helsingin Taiteilijaseura kutsui vuonna 2007 Pullisen ensimmäiseksi kunniajäsenekseen. Hän oli Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtaja 1968–1969 ja Suomen kuvanveistäjäliiton puheenjohtaja 1990–1993.
Pullinen on kuulunut Maaliskuulaisten ryhmään, joka esiintyi ensi kerran yhteisessä näyttelyssä Helsingin taidehallissa 1964 [2]
