Daniel Katz

Daniel Katz (s. 25. marraskuuta 1938 Helsinki) on suomenjuutalainen kirjailija, joka on parhaiten tunnettu teoksistaan Kun isoisä Suomeen hiihti ja Laituri matkalla mereen, joka oli 2001 ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi.

Katz on valmistunut Helsingin yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi. Nuoruudessaan hän työskenteli muun muassa juutalaisen historian opettajana Helsingin Juutalaisessa Yhteiskoulussa, ja Haifassa Israelissa hän oli poraamassa Israelin ensimmäisen metron tunnelia. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä, radiokuunnelmia ja tv-sarjoja. Hänen kirjojaan on käännetty mm. saksaksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi ja tšekiksi.

Katzin ensimmäinen menestysromaani Kun isoisä Suomeen hiihti kuvaa humoristisesti hänen oman juutalaisen perheensä historiaa ja myös Suomen historian sodanaikaisia vaiheita. Se piikittelee hyväntahtoisesti sekä hänen oman uskontokuntansa että suomalaisen yhteiskunnan heikkouksia. Kirjan julkaisu 1960-luvulla osui samaan ajankohtaan Amerikan juutalaiskirjallisuuden nousun kanssa: Philip Roth, Bernard Malamud, Saul Bellow. Samoin kuin näiden yhdysvaltalaisten kirjailijakollegojensa, myös Katzin lähtökohta vähemmistöön kuuluvana suomalaisena on toisaalta antanut hänelle mahdollisuuden suomalaisen todellisuuden irtonaisempaan ja objektiivisempaan tarkkailuun, toisaalta taas johtanut sivullisuuden tuntojen lisääntymiseen. Taustansa ja aiheittensa vuoksi Katz on ollut eksoottinen ja outo lintu suomalaisessa proosamaisemassa, mutta sama erilaisuus on myös kiehtonut suomalaisia lukijoita.

Humoristin lahjojen lisäksi Katzille on ominaista tietty universaalisuus, joka erottaa hänet suomalaisen kirjallisuuden valtavirrasta. 1990-luvulla Katz oli yksi harvoista suomalaisista kirjailijoista, joka vaistosi ja onnistui kuvaamaan muutoksia uudessa Euroopassa, menettämättä historiantajuaan. Tästä on esimerkkinä hänen teoksensa Saksalainen sikakoira. Hänen romaanissaan Laituri matkalla mereen yksi teemoista on kuvaus Bosniasta ja entisen Jugoslavian kriisistä, ja siinä taitaa olla ainoa viittaus aiheeseen koko pohjoismaisessa kaunokirjallisuudessa.

Fabulointi, fantasia ja absurdin vaistoaminen ovat Daniel Katzin kirjojen tärkeimmät rakennetekijät. Häntä on kuvattu suomalaisen kertomakirjallisuuden väriläiskäksi. Äkkiarvaamattomat juonenkäänteet ja villi mielikuvitus sekä hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen.

Daniel Katzin ensimmäinen aviopuoliso oli Leila (o.s. Kagan). Hänen avopuolisonsa oli sen jälkeen suomentaja Liisa Ryömä ja sittemmin toimittaja Marianne Byholm. Dunja Katz ja Kalle Katz ovat hänen lapsiaan.

Teokset

Romaanit ja novellit

• Kun isoisä Suomeen hiihti. Porvoo Helsinki: WSOY, 1969.
• Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki: Epäromaani. Porvoo Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00629-7.
• Orvar Kleinin kuolema. Porvoo Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06769-5.
• Laturi. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08853-6.
• Peltisepän päivällinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10830-8.
• Satavuotias muna. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-12095-2.
• Antti Keplerin lait. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13298-5.
• Naisen torso ja muita kertomuksia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-16079-2.
• Saksalainen sikakoira. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18402-0.
• Otelo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19910-9.
• Herra Lootin tyttäret: Jumalallisia ja jumalattomia tarinoita. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23859-7.
• Laituri matkalla mereen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26159-9.
• Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-27256-5.

Radiokuunnelmat

• Sankarikornetti, 1968
• Perimmäisten ominaisuuksien äärellä eli Konrad Monomaani, 1971
• Vappu, 1973

Näytelmät, tv-näytelmät

• Miten kalat suutelevat, 1970
• Silleri karkuteillä, 1973
• Orvar Kleinin laillinen ruumis (tv), 1975
• Iso viulu – kaks' sataa (tv), 1976
• sepeli metsä 1980
• Kolmipäinen buddha eli valtapeli, 1978
• Narrit (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa), 1977
• Jussi laidastalaitaan ja Pedro Papumaha, 1983
• Säätieteilijä, 1983

Palkinnot ja tunnustukset

• Kirjallisuuden valtionpalkinto 2009