Lupaus (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lupaus
Leffapokkari DVD-videon kansikuva (2011).
Leffapokkari DVD-videon kansikuva (2011).
Ohjaaja Ilkka Vanne
Käsikirjoittaja Inkeri Kilpinen (tarina)
Elina Halttunen (käsikirjoitus)
Tuottaja Asko Apajalahti
Pääosat Laura Birn
Karoliina Vanne
Hanna Lekander
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fantasiafilmi Oy
Ensi-ilta 2. joulukuuta 2005
Kesto 112 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lupaus on Ilkka Vanteen ohjaama suomalainen lotista kertova elokuva, joka sai ensi-iltansa 2. joulukuuta 2005. Elokuva kuvaa kolmen suomalaisen lotan elämää aina talvisotaan valmistautumisesta Porkkalan palautukseen saakka. Päähenkilöitä ovat siskokset Mona ja Anna Moisio sekä Ruth Limnell. Musiikin elokuvaan on säveltänyt Tuomas Kantelinen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Mona Moisio pääsee ylioppilaaksi keväällä 1939, ja hänen haaveissaan on lähteä kotitilalta Porkkalasta opiskelemaan eläinlääkäriksi Osloon. Vanhemmat Helmer ja Lilli eivät vielä tähän suostu. Juhlavieraina ovat myös Helmerin veli Oiva, tämän vaimo Helmi ja kolme tytärtä. Monan vanhempi sisar Anna Moisio suunnittelee häitä ja perheen perustamista tulevan miehensä, lakitieteen opiskelija Lasse Edelmannin kanssa. Ruth Limnell opiskelee teologiaa yliopistossa. Suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, kun isänmaa kutsuu. Kaikki kolme antavat lottalupauksensa, ja lähtevät Karjalan kannakselle talvisodan syttyessä. Monan päätös ryhtyä lotaksi vahvistuu siinä vaiheessa, kun radiosta kuullaan väestönsuojelutiedotus ja lähdetään Helsinkiin pelastamaan Helmerin liikehuoneiston arkistoa. Samaan yhteyteen sattuu kuitenkin jo Helsingin ensimmäinen ilmapommitus. Mona palvelee sitten eläinlääkinnässä, Anna ilmavalvonnassa ja Ruth kenttäsairaalassa. Ruthilla on kokemusta työstä Haminan vanhainkodissa, joten ennen pitkää häntä pyydetään Anni-mummon avuksi laittamaan sodassa kaatuneita hautauskuntoon. Monan työtoveri kenttähevossairaalassa, kengitysseppä Ollinen, on aluksi epäileväinen ”herrasflikan” suhteen, mutta joutuu ennen pitkää antamaan tälle tunnustusta.

Mona tapaa talvisodassa tulevan aviomiehensä, vänrikki ja sittemmin luutnantti Veikko Vuoren. Vuori on lähettiupseeri ja hänen apulaisenaan on Ville Sorvali Nuijamaan Kansolan kylästä. Ville mieltyy elokuvan kuluessa Ruthiin. Mona on välillä lähtemäisillään kotiin, kun työvelvollinen syyllistyy ahdisteluun. Tapauksen yhteydessä hevostalli syttyy palamaan ja Mona pelastaa ahdistelijansa hengen kun tämä on menettänyt tajuntansa lyötyään päänsä. Tätä ennen Monalla on toinenkin raskas kokemus, kun Kannaksen taisteluissa haavoittunut naapurin poika Axel eli Ake kuolee hänen käsiinsä joulun aikaan.

Anna joutuu ilmavalvontatehtäviä suorittaessaan neuvostoliittolaisten sotilaiden vangiksi. Samassa yhteydessä Annan työpari Liisa Hakkarainen loukkaantuu ja tulee surmatuksi pistimellä. Anna palaa kotiin vasta seuraavana kesänä 1940, juuri kun kotijoukkojen toivo Annan kotiinpaluusta on lähes tyystin hiipunut. Seuraavaksi vietetäänkin sitten Annan ja Lassen häitä. Ennen Annan paluuta on koettu toinenkin iloinen jälleennäkeminen, kun Monalle rakas Roi-hevonen palautuu omistajilleen kadottuaan sotapalveluksessa.

Jatkosota syttyy kesäkuussa 1941, ja naiset lähtevät jälleen rintamalle. Tällä kertaa Anna ei mene enää ilmavalvontaan, vaan palvelee puhelinkeskuksessa. Hän alkaa odottaa lasta Lassen kanssa, mutta saa keskenmenon. Sodan loppuvaiheessa Anna menee valonheitinkoulutukseen Degeröhön, jossa hänet opetetaan myös italialaisen Terni-kiväärin käyttöön. Fanni Luukkosen johtama Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunta suostuu tällaiseen poikkeukselliseen menettelyyn, kun miesvahvuudesta on jo menetetty kolmannes. Anna menehtyy saatuaan luodin rintaansa sodan viimeisenä päivänä.

Mona pitää yhteyttä kirjeitse luutnantti Vuoren kanssa satunnaisesti sodan aikana. Sodan päätyttyä he menevät naimisiin.

Ruth kirjoittaa myös kirjeitä kersantti Ville Sorvalin kanssa, mutta Ville kaatuu sodassa. Samaan aikaan Lasse menettää toisen jalkansa. Sodan jälkeen Ruth päättää ryhtyä opiskelemaan lääkäriksi.

Elokuvan loppukohtauksessa on vuosi 1956 ja Mona perheineen palaa kotitilalleen Porkkalan palautuksen jälkeen. Monalla on nyt Anna-niminen tytär, ja tämä saa äidiltään perintökorun, joka on vaihtanut elokuvan kuluessa omistajaa useaan kertaan. Pianon sisällä on säilynyt Anna Moision aikanaan vaatettama Lotta-nukke. Veikko Vuori on tällä välin nostanut lipputankoon Suomen lipun.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Laura Birn  … Mona Moisio  
 Karoliina Vanne  … Anna Moisio, myöhemmin Edelmann  
 Hanna Lekander  … Ruth Limnell  
 Pertti Sveholm  … Helmer Moisio  
 Miitta Sorvali  … Lilli Moisio  
 Turkka Mastomäki  … Lasse Edelmann  
 Hannes Suominen  … Axel  
 Ilkka Villi  … Veikko Vuori  
 Kari Hietalahti  … Ville Sorvali  
 Eeva-Maija Haukinen  … Anni-mummo  
 Anja Pohjola  … Fanni Luukkonen  
 Juhani Laitala  … Oiva  
 Hannele Laaksonen  … Helmi  
 Aino Mankonen  … Liisa  
 Kai Lehtinen  … Ollinen  
 Konsta Mäkelä  … työvelvollinen  
 Pekka Huotari  … Roope-renki  

Elokuvan musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikin on säveltänyt Tuomas Kantelinen. Sen lisäksi kuullaan seuraavat kappaleet:


es. & säv. Matti Jurva
san. Tatu Pekkarinen
Warner Chappell
1934 PSO / 1993 Fazer Finnlevy
es. Georg Malmstén
säv. & san. U. Mattila
sov. E. Lauresalo
Warner Chappell
1940 PSO
es. Harmony Sisters
säv. Walter Rae
suom.san. Tatu Pekkarinen
Warner Chappell
Siboney Oy 1991
es. Georg Malmstén
säv. ja sov. George de Godzinsky
san. Kerttu Mustonen
Warner Chappell
1942 PSO
es. A. Aimo ja Sointu-orkesteri
säv. Eino Partanen
Warner Chappell
Turun Tähtituotanto Oy 1998
es. Harmony Sisters
suom.san. Usko Kemppi
sov. George de Godzinsky
BMG Music Publishing Scandinavian
Siboney Oy 1991
es. Eero Väre
säv. & sov. Toivo Kärki
san. Kerttu Mustonen
Warner Chappell
1940 Fazer
lotille kirj. Einar Fieandt
es. Viljo Vesterinen
säv. trad.
sov. Eero Lauresalo
EMI Music Publishing Scand Ab.
2000 Warner Music Finland Oy
virsi 21
säv. trad.
san. Martti Luther
suom.san. Julius Krohn
säv. trad.
san. Olli Vuorinen

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savon Sanomien Marko Ahosen mukaan Lupaus on "Tyyliltään vanhentunut ja persumaisen kansallismielinen".[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leffapokkari DVD-video, Ilkka Vanteen elokuva Lupaus (Matila Röhr Productions, 2011)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marko Ahonen: Elokuvat. Savon Sanomat, 2011, nro 14.5., s. 31.