Inga Sulin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Inga Sulin (oik. Inga Sulin-Ahola, s. 17. elokuuta 1945 Luopioinen)lähde? on suomalainen näyttelijä ja laulaja.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inga Sulin kokee perineensä musikaalisuutensa äidiltään, joka lauloi paljon. Lapsena Inga esiintyi paljon muun muassa äitienpäiväjuhlissa, vaikka ei ollutkaan erityisen esiintymishaluinen vielä silloin.

Oppikoulun musiikinopettaja sai Ingan innostumaan musiikista ja antoi hänelle laulutunteja. Hän osallistui 17-vuotiaanan siskonsa ilmoittamana Nokialla järjestetyihin laulukilpailuihin, jotka hän voitti ja jonka seurauksena hän alkoi saada esiintymistarjouksia tamperelaisilta yhtyeiltä. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti oman yhtyeen, jossa kosketinsoittajana toimi hänen aviomiehensä, muusikko Juhani Ahola.

1960-luvun puolivälissä Inga Sulin osallistui levy-yhtiö Pohjoismainen Sähkö Oy:n koelauluun, jossa menestyi hyvin. Ensimmäinen single Etsin kesän tuulta / Kaunis Cassius ilmestyi vuonna 1965. Hän esiintyi ulkomaillakin, kuten Neuvostoliitossa, Saksassa ja Ranskassa ja erityisen paljon Ruotsissa ja Tanskassa.

Vuonna 1968 Inga Sulin osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Åke Granholmin sävellyksellä Niin kuin jokainen. Samanniminen oli myös Sulinin ensimmäinen albumi, joka sisälsi muun muassa Petula Clarkin kappaleiden käännöksiä ja kaikki singlejulkaisut, jotka siihen asti olivat ilmestyneet. Sulin ei pitänyt siitä, että ei saanut vaikuttaa levyttämiinsä kappaleisiin, jonka takia hän pian irtisanoi sopimuksensa.

Vuonna 1967 televisiossa pyöri Inga Sulinin tunnin mittainen show Monimuotoinen musiikkikuvaelma Ingalle ja arkipäiväisille äänille. Se perustui musiikkiin, pantomiimiin ja tanssiin. 1970-luvun alussa hänellä oli eri teemoja käsitellyt musiikkipitoinen show nimeltään Me vasta vallankumoukselliset, me vasta lapselliset Pauli Räsäsen, Acre Karin ja Matti Heinivahon kanssa.

Elokuvauransa Inga Sulin aloitti vuonna 1969 Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Vodkaa, komisario Palmu. Siinä hän esitti Rauno Lehtisen sävellyksen Kevätkoivu, josta tuli erittäin tunnettu. Elokuvassa näytteli toinenkin tuon aikakauden tähti, Viktor Klimenko. Heidän yhteistyönsä jatkui elokuvan jälkeen yhteisellä kiertueella.

1970-luvulla Sulin esiintyi paljon Elannon mainoksissa. Seurauksena tästä syntyi joululevy Erinomaista joulua yhteistyössä Erik Lindströmin kanssa. Sitä seurasi viihteellisempi käännösiskelmiä sisältänyt Feelings.

Kokeellisempaa, kansanmusiikillista ainesta sisälsi albumi Zoom, jonka kappaleet olivat Matti ja Pirjo Bergströmin sovittamia.

Vuonna 1974 Inga Sulin osallistui Syksyn Säveleen kappaleella Rakkaustaika, jonka tekijä oli säveltäjä-muusikko Johan Simelius.

Inga Sulinin levytysuran päätti Erik Lindströmin tuottama albumi Kruuna vai klaava.

Vuonna 1978 Sulin lopetti tanssikeikat ja siirtyi teatterin puolelle vieraillen sekä suomen- että ruotsinkielisessä teatterissa. Televisiossa hänet on nähty muun muassa sarjoissa Vihreän kullan maa, Salatut elämät ja Uusi päivä. Laulu-uraa hän ei sentään kokonaan jättänyt, vaan esiintyi 1980-luvulla muutamia kertoja lauluyhtye Mirumarun jäsenenä.

Vuodesta 1964 Inga Sulin on toiminut laulamisen ja teatterin ohella pedikyristinä ja pitänyt omaa kauneushoitolaa.

Inga Sulin on monipuolinen taiteilija, joka edelleen konsertoi ja työskentelee teatterin parissa freelancerina. Häntä pyydetään jatkuvasti esiintymään monenlaisiin tilaisuuksiin ja hän on viime vuosina laulanut esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtumissa, tv-gaalassa, kirkoissa, muun muassa Konneveden seurakunnan konfirmaatiomessussa säestäjänään kanttori Alexi Juhanpelto, kuin lukuisissa konserteissa ja yksityistilaisuuksissa puolisonsa Juhani Aholan säestämänä.

Hän on työskennellyt myös laulunopettajana Tampereen näyttelijäntyönlaitoksella.

Keväällä 2007 Inga Sulin esiintyi pääosassa Hello Dolly -musikaalissa Pieksämäen teatteri Poleenissa, ohjaajana Eeva Eloranta.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niin kuin jokainen (Blue Master, 1968)
  • Erinomaista joulua (Elp, 1975)
  • Feelings (Kiss, 1976)
  • Zoom (Kiss, 1977)
  • Kruuna vai klaava - Inga Sulin laulaa Erik Lindströmin sävellyksiä (Elp, 1980)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tony Latva - Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, 2004) ISBN 951-0-27817-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]