Hans Asperger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hans Asperger (18. helmikuuta 1906 Hausbrunn, Itävalta-Unkari21. lokakuuta 1980 Wien) oli itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogiikan uranuurtaja, jonka mukaan Aspergerin oireyhtymä on nimetty.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Asperger valmistui lääkäriksi Wienin yliopistosta vuonna 1931 ja sai ensimmäisen työpaikkansa Wienin yliopistollisesta lastensairaalasta. Asperger nimettiin vuonna 1932 sairaalan hoitopedagogiikan osaston johtajaksi. Kyseessä oli maailman ensimmäinen lastenneurologiaan ja -psykiatriaan erikoistunut tutkimus- ja hoitolaitos.[1] Osastoon osui toisen maailmansodan aikana pommi, joka surmasi osaston pedagogisen johtajan sisar Victorine Zackin[2].

Toisen maailmansodan loppuvuosina Asperger palveli lääkintäupseerina Kroatiassa. Suuri osa Aspergerin tutkimustyöstä tuhoutui sodan loppuvaiheessa tapahtuneessa hoitopedagogiikan osaston pommituksessa. Hän kykeni siitä huolimatta viimeistelemään ylemmän tason väitöskirjansa.

Asperger kutsuttiin vuonna 1957 Innsbruckin yliopiston lastenklinikan johtajaksi, josta hän siirtyi vuonna 1962 vastaavaan virkaan Wienin yliopistossa[3]. Vuodesta 1964 hän johti SOS-lapsikyliä Hinterbrühlissä. Elämänsä aikana hän julkaisi yli 350 lääketieteellistä tutkimusta.

Hans Asperger avioitui vuonna 1935 Hanna Kalmonin kanssa, ja pariskunta sai viisi lasta. Tytär Maria Asperger Felder on autismin kirjon diagnosointiin erikoistunut psykiatrian tohtori[4].

Asperger jatkoi tieteellistä työskentelyään vielä eläkkeellä. Hän piti viimeisen tieteellisen esitelmänsä 74-vuotiaana, vain viikkoa ennen kuolemaansa.

Aspergerin oireyhtymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Aspergerin oireyhtymä

Hans Asperger esitti vuonna 1944 julkaistussa autismin kirjoa käsittelevässä toisessa, ylemmän tason väitöskirjassaan[5] lähes samansisältöisen Aspergerin oireyhtymän määritelmän kuin Grunja Suhareva oli julkaissut vuonna 1926[6][7]. Suhareva oli nimennut oireyhtymän skitsoidiksi psykopatiaksi, mutta Asperger nimesi sen autistiseksi psykopatiaksi, koska ei ollut tutustunut Suharevan artikkeliin.

Englantilainen psykiatri Lorna Wing nimesi vuonna 1981 oireyhytymän uudelleen edellisenä vuona kuolleen Hans Aspergerin mukaan, koska luuli häntä oireyhtymän keksijäksi[8].

Hans Aspergerin väitöstyö perustui yli 200 asperger-pojan aineistoon, joista hän kuvaili tarkemmin neljää tapausta[9]. Hans Aspergerin aineisto oli monipuolisempi kuin Leo Kannerin, joka oli julkaissut vuotta aiemmin 1943 oman autismin kirjon ihmisiä käsittelevän tutkimuksensa. Kannerin aineisto koostui lähes yksinomaan heikkolahjaisista tai älyllisesti kehitysvammaisista autisteista. Hans Asperger taas havaitsi, että vain osa autistisista ihmisistä on heikkolahjaisia tai kehitysvammaisia. Lisäksi hän huomasi, että jopa oppimisvaikeuksista kärsineet autismin kirjon henkilöt saattoivat saavuttaa aikuisina yhteiskunnallisesti korkeita asemia, jos he pystyivät hyödyntämään erityislahjojaan. Esimerkiksi lapsena useiden kouluaineiden kohdalla suurista oppimisvaikeuksista kärsinyt Fritz V. ryhtyi opiskelemaan tähtitiedettä ja havaitsi jo opintojensa alkupuolella Newtonin laskelmissa piilleen virheen, jonka korjasi myöhemmin julkaisemassaan ylemmän tason väitöskirjassa.[10] Hänestä tuli myöhemmin astronomian professori.

Hans Aspergerissa oli myös itsessään tutkimansa oireyhtymän piirteitä[11]. Hansia kuvattiin etäiseksi ja yksinäiseksi lapseksi, joka viihtyi hyvin itsekseen ja jolla ei ollut ystäviä. Hän oli myös motorisesti kömpelö. Asperger oli kielellisesti lahjakas ja oli äärimmäisen kiinnostunut saksan kielestä ja kirjallisuudesta ja erityisesti itävaltalaisesta runoilijasta Franz Grillparzerista. Aspergerilla oli tapana siteerata Grillparzerin runoja jo lapsena luokkatovereilleen, vaikka he eivät osoittaneet kiinnostusta kyseistä aihetta kohtaan. Aspergerin oma tytär luonnehti "oudoksi" isänsä saksan kieltä kohtaan osoittamaa intensiivistä kiinnostusta sekä tämän tapaa viljellä puheessaan jatkuvasti sitaatteja. Perhepiirissä Asperger oli etäinen ja hiljainen ihminen. Hänen laajan kirjallisen tuotantonsa yleisimmät aiheet olivat Aspergerin oireyhtymä ja kuolema[12].

Hans Aspergerin artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asperger H (1938). "Das psychisch abnormale Kind [The psychically abnormal child]" German. Wien Klin Wochenschr 51: 1314–7. 
  • Asperger H (1968). "[On the differential diagnosis of early infantile autism]" German. Acta Paedopsychiatr 35 (4): 136–45. PMID 4880461. 
  • Asperger H (1974). "[Early infantile autism]" German. Med Klin 69 (49): 2024–7. PMID 4444665. 
  • Asperger H (1977). "[The lived life. 50 years of pediatrics]" German. Padiatr Padol 12 (3): 214–23. PMID 331197. 
  • Asperger, H. (1979), Problems of Infantile Autism. Communication (Journal of the National Autistic Society), 13, s. 45–52. (Hans Aspergerin Sveitsin Freiburgissa 13.3.1977 pitämä luento.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hans Aspergerin Erlebres Leben. Funftig Jahre Pädiatrie. Pädiatrie und Pädagogie 12, ss. 216-217 (1977).
  2. Hans Aspergerin Erlebres Leben. Funftig Jahre Pädiatrie. Pädiatrie und Pädagogie 12, ss. 218 (1977).
  3. Hans Aspergerin Erlebres Leben. Funftig Jahre Pädiatrie. Pädiatrie und Pädagogie 12, ss. 214-223 (1977)
  4. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  5. Autismus und NS-Rassengesetze in Österreich 1938: Hans Aspergers Verteidigung der »autistischen Psychopathen« gegen die NS-Eugenik. Die neue Sonderschule 47 (2002) 6, S. 460-464. http://www.dr-brita-schirmer.de/pdf/artikel06.pdf
  6. Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, s. 76–136
  7. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235-261.
  8. Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981.
  9. Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, Sivut 85-110, 128.
  10. Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, sivut 132-134.
  11. Colin Müller: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28. Juni 2006. http://autismus-kultur.de/autismus/geschichte/hans-asperger.html
  12. Viktoria Lyons, Michael Fitzgerald: Did Hans Asperger have Asperger syndrome? Autism. dev. disord. 2007. http://www.springerlink.com/content/n00w0xl46510v681/

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uta Frith (ed.): Autism and Asperger Syndrome (Cambridge University Press, 1991; ISBN 0-521-38608-X) – tässä on Aspergerin artikkelin varustettuna huomautuksin.
  • Lorna Wing: Asperger's syndrome: a clinical account. In: PsycholMed 11 (1981) 115–129]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hans Asperger