Prosopagnosia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Prosopagnosia eli kasvosokeus tarkoittaa vaikeutta tunnistaa kasvoja.[1] Prosopagnosia aiheutuu yleensä oikean aivopuoliskon päälaenlohkon vauriosta esimerkiksi aivoinfarktin tai -verenvuodon yhteydessä. Potilas ei tällöin tunnista edes läheisimpiä ihmisiään nähdessään näiden kasvot, vaan tarvitsee muunlaisen vihjeen, esimerkiksi äänen, tunnistamisen avuksi. On raportoitu myös harvinaisia tapauksia, jossa potilas aivojen pienen vaurion seurauksena menettää kykynsä tunnistaa tietyn ihmisen, esimerkiksi isoäitinsä, vaikka muiden ihmisten havaitseminen sujuu.

Prosopagnosian kaltaisia oireita esiintyy toisinaan myös kehityksellisissä neurologisissa häiriöissä, kuten Aspergerin oireyhtymässä (AS). AS-henkilöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttua henkilöä ilman ympäristöstä saatavia vihjeitä. Tunnistamatta saattaa jäädä esimerkiksi luokkatoveri, joka tuleekin yllättäen vastaan kaupassa tai opettaja, joka on värjännyt ja leikannut hiuksensa.

Kasvosokeus on tunnettu kauan, mutta se virallistettiin vasta vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kasvosokeista henkilöistä. Hän kehitti termin ”prosopagnosia” kreikan kielen sanoista prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asperger-oireyhtymän piirteitä Autismiliitto. Viitattu 19.6.2010.
  2. Kun kasvot pysyvät vieraina 9.3.2009. Tiede. Viitattu 19.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]