Semanttis-pragmaattinen dysfasia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Semanttis-pragmaattisella kielihäiriöllä (engl. Semantic Pragmatic Disorder, SPD tai Pragmatic language impairment, PLI) tarkoitetaan häiriötä puheen merkityssisällön ymmärtämisessä. Kyse on tiedon käsittelyn ongelmasta johtuvasta kokonaisvaltaisesta viestinnän häiriöstä. Semanttis-pragmaattinen kielihäiriö on abstraktiin ajatteluun ja asioiden mieltämiseen liittyvä monimutkainen ongelma, jota ei vielä täysin ymmärretä.

Lasten, joilla on semanttis-pragmaattinen kielihäiriö, on vaikea ymmärtää tapahtuman keskeisin merkitys tai pääajatus. He keskittyvät tyypillisesti sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, joita muut pitävät merkityksettöminä tai epäoleellisina. Lapsi saattaa esimerkiksi huomauttaa näpystä kasvoissasi, ennen kuin tervehtii sinua.

Lapsilla, joilla on vaikeus ymmärtää asioiden ja sanojen merkityksiä, on vieläkin vaikeampaa yleistää ja ymmärtää merkitys uusissa tilanteissa.

Semanttis-pragmaattiselle lapselle kommentit ja kysymykset kuten "Mistäs sinä sitten tulit?.., Mitä teet myöhemmin?" ja "Sepä oli erittäin nokkelaa sinulta!", ovat usein vaikeita ymmärtää. Tällainen kieli edellyttää muutakin kuin kuuntelemista ja sanojen ymmärtämistä. Täytyisi ymmärtää muun muassa kuvaannollisia ilmauksia ja aikakäsitteitä.

Semanttis-pragmaattisen lapsen kyky ymmärtää saattaa täysin kadota, kun opettaja kertoo vitsin, tai tekee muutaman sarkastisen huomautuksen kesken opetuksen. Semanttis-pragmaattisesta lapsesta tämä tuntuu usein hyvin epämiellyttävältä, koska he ottavat kaiken kirjaimellisesti.

Koska semanttis-pragmaattisen lapsen on vaikea ymmärtää mitä muut ihmiset ajattelevat kun he puhuvat, he eivät voi ymmärtää kun ihmiset valehtelevat tai pettävät heitä

Semanttis-pragmaattiset lapset puhuvat yleensä paljon enemmän kuin todella ymmärtävät. Jotkut lapset käyttävät tasaista tai laulavaa puhetta, kun toistavat muiden ihmisten puhetta.

Semanttis-pragmaattiset lapset oppivat kieltä eri tavalla; he opettelevat sanoja usein ulkoa, vaikkeivat tiedä, mitä ne tarkoittavat. Semanttis-pragmaattiset lapset saattavat muistaa valtavat määrät aikuisilta opittuja lauseita, jotka he toistavat usein tarkasti aina puhujan henkilökohtaista intonaatiota ja aksenttia myöten.

Jos semanttis-pragmaattiselta lasta pyytää antamaan selvitys jostain tapahtumasta, sanat löytyvät usein haparoiden ja kerronta on hyvin katkonaista.

Semanttis-pragmaattisen nuoren puhe sisältää se usein sopimattoman paljon kaikuna opittuja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja ja hyvin vähän sitä, mitä he tuntevat ja ajattelevat. Semanttis-pragmaattiseen kielihäiriöön liittyy se, etteivät lapset tee eroa ihmisten välillä, vaan aikuisia, lapsia, opettajia ja vanhempia puhutellaan samoin.

SPD-lapset eivät välttämättä osaa tunnistaa, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää. Semanttis-pragmaattisen lapsen sopimaton tai kypsymätön kielenkäyttö voi olla erittäin kiusallista. He saattavat esimerkiksi kysyä "miksi tuolla naisella on noin iso nenä" tai kertoa perhesalaisuuksia henkilölle, jolta asia olisi haluttu pitää salassa.

SPD-nuorella ei ole usein aavistustakaan, mikä hänen tarinassaan on olennaista ja mikä ei, ja pyrkiessään kuvaamaan menneitä tapahtumia, hän pyrkii usein kertomaan ne hyvin yksityiskohtaisesti. Hän voi myös uskoa, että hänen kuuntelijansa jakaa hänen ajatuksensa täysin. Hän saattaa tehdä oletuksen, että jokin asia on yleisesti tiedossa, jolloin saattaa saada kysymyksiin asiasta vain yhden sanan vastauksia.

Semanttis-pragmaattisella nuorella on vaikeuksia nähdä maailmaa toisten silmin tai ymmärtää, että muut ihmiset ajattelevat eri tavoin kuin itse.

Semanttis-pragmaattisia lapsia ovat usein huomattavasti kiinnostuneempia oikeasta toiminnasta kuin mielikuvitusleikeistä. He ovat usein kiinnostuneista vedestä, motorisista leikeistä, koneiden käytöstä, siivoamisesta ja lelujen pinoamisesta.

Monilla semanttis-pragmaattisilla lapsilla on poikkeukselliset muistitaidot, jotka kompensoivat kommunikaatiovaikeuksia. Monilla on laaja varasto sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja. Lapset saattavat muistaa yksityiskohtaisesti vanhoja tapahtumia, jotka muut perheenjäsenet ovat jo kauan sitten unohtaneet. Useat muistavat ajoreitit niin, että voivat opastaa vanhempiaan pitkiäkin ajomatkoja. Jotkut muistavat loistavasti lukemansa, kun toiset muistavat sävelet.

Osa SPD-lapsista oppii lukemaan aikaisin, mutta ei ymmärrä lukemaansa. Tätä kutsutaan nimellä hyperleksia. Toisille lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa, ja tätä kutsutaan nimellä dysleksia eli lukihäiriö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]