Spontaani järjestys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Spontaani järjestys tarkoittaa sitä, että järjestys emergoituu itsestään näennäisestä kaaoksesta; omaa etuaan tavoittelevat yksilöt synnyttävät monenlaista sosiaalista järjestystä yrittämättä tietoisesti luoda järjestystä.

Elämän evoluutio maapallolla, kieli, Wikipedia ja vapaa markkinatalous on esitetty spontaanin järjestyksen kautta kehittyneiksi järjestelmiksi. Ateistit ja naturalistit usein esittävät myös ekosysteemin ja maailmankaikkeuden spontaanin järjestyksen esimerkkeinä.

Spontaania järjestystä käytetään myös synonyyminä mille tahansa emergentille käyttäytymiselle, ei vain yksilöiden oman edun tavoittelun seurauksena syntyneelle.

Yksilöiden tietoisesti luomaa sosiaalista järjestystä kutsutaan organisaatioksi. Organisointi yleensä tehostaa toimintaa, esimerkiksi yrityksissä ja armeijoissa. Työnjako on esimerkki yhteiskunnallisesta organisoinnista.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murray Rothbardin mukaan Zhuangzi (369 – n. 286 eaa.) esitti ensimmäisenä spontaanin järjestyksen idean, myöhemmin Pierre-Joseph Proudhon ja Friedrich Hayek. Taolainen Zhuangzi sanoi: "Hyvä järjestys seuraa itsestään, kun asioiden annetaan tapahtua vapaasti."[1] Proudhon sanoi: "Anarkian käsite politiikassa on yhtä rationaalinen ja positiivinen kuin mikä tahansa muukin. Se tarkoittaa, että kun teolliset toiminnot otetaan pois poliittisesta toiminnasta, taloudellinen vuorovaikutus yksin tuottaa sosiaalisen järjestyksen."[2] Proudhonin kanta oli, että vapaus on välttämätöntä spontaanin järjestyksen syntymiselle, sen sijaan että vapaus olisi spontaanin järjestyksen seuraus. Siksi hän sanoi, että vapaus "ei ole järjestyksen tytär vaan äiti".[3]

Skotlantilaisen valistuksen ajattelijat esittivät ensimmäisinä vakavasti kehitellyn näkemyksen markkinoista spontaanina järjestyksenä ("ihmisen toiminnan tulos muttei minkään ihmisen suunnittelun", kuten Adam Ferguson ensimmäisenä muotoili).[4][5]

Carl Menger, Ludwig von Mises ja Friedrich Hayek kehittivät käsitettä ja muodostivat siitä taloustieteen Itävaltalaisen koulukunnan sosiaalisen ja taloudellisen ajattelunsa kulmakiven.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet klassiset liberaalit kuten Hayek ovat todenneet markkinatalouksien olevan spontaanin järjestyksen luomus, "tehokkaampi yhteiskunnallisten voimavarojen kohdentaja kuin mihin mikään suunnittelu yltäisi."[6] Suunnittelun käyttämä tilastodata ei voi sisältää kaikkea sitä tietoa, mitä yksittäisillä ihmisillä ja yrityksillä on heidän omasta tilanteestaan markkinoilla kunkin tapahtuman yksityiskohdissa.[7] Hinta välittää markkinoilla toimijoille enemmän informaatiota kuin kukaan heistä voisi yksin hankkia.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rothbard, Murray. Concepts of the Role of Intellectuals in Social Change Toward Laissez Faire, The Journal of Libertarian Studies, Vol IX No. 2 (Fall 1990)
  2. Proudon, Pierre-Joseph. The Federal Principle.
  3. Proudhon, P. J. Proudhon's Solution to the Social Problem. New York: Vanguard, 1927, s. 45
  4. Adam Ferguson on The History of Economic Thought Website
  5. Ferguson, Adam (1767). An Essay on the History of Civil Society. The Online Library of Liberty: T. Cadell, London, 205. 
  6. Hayek cited. Petsoulas, Christian. Hayek's Liberalism and Its Origins: His Idea of Spontaneous Order and the Scottish Enlightenment. Routledge. 2001. S. 2
  7. Hayek cited. Boaz, David. The Libertarian Reader. The Free Press. 1997. p. 220

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]