Liberaalifeminismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Opien maalaama muotokuva Mary Wollstonecraftista noin vuodelta 1797.
John Stuart Mill noin vuonna 1870.

Liberaalifeminismi eli tasa-arvofeminismi on valistusajan Euroopassa syntynyt aate, jonka pyrkimyksenä on taata naisille samat oikeudet kuin miehille. Ajattelun perustana on valistuksen järkeen perustuva ihmiskäsitys. Järki tekee naisista ihmisiä, ja näin ollen naisille kuuluivat samat mahdollisuudet kuin miehille. Tunnetuimpia liberaalifeministisiä ajattelijoita olivat Mary Wollstonecraft ja John Stuart Mill.

Liberaalifeministisen käsityksen mukaan sukupuolet ovat perustavanlaatuisesti samankaltaisia ollessaan ihmisiä ja näin järjellisiä olentoja. Samaan aikaan sukupuolet on kuitenkin usein nähty taipumuksiltaan erilaisina niin, että naiset ja miehet sopeutuvat luonnostaan paremmin erityyppisiin tehtäviin.

1800-luvulla syntyi liberaalifeministinen naisasialiike, ensimmäisen aallon feministien liike, jonka tavoitteena oli tehdä naisista täysvaltaisia kansalaisia. Pyrkimyksiin kuuluivat muun muassa äänioikeuden saavuttaminen ja opiskelun turvaaminen jokaiselle naiselle. Aate pyrki muokkaamaan myös voimassa olevaa avioliittolakia, jonka mukaan avioitunut nainen oli velvollinen noudattamaan aviomiehensä tahtoa. Liikkeellä oli yhteyksiä rauhan- ja raittiusliikkeisiin, ja se otti aktiivisesti kantaa niin sanottuihin siveyskysymyksiin, kuten prostituutioon. Liike oli alkujaan keski- ja yläluokan liike, eikä se vastannut työväen tarpeisiin. Työläisnaiset järjestäytyivätkin työväenpuolueiden alaisuudessa.

Myöhemmät feministit ovat arvostelleet liberaalifeminististä ajattelua epäteoreettisuudesta ja siitä, että se ei tuo esiin tai näe sukupuolten välisiä valtasuhteita. Myös sitä on arvosteltu, että (miehiset) normit ovat vallitseva ja oikea tapa elää elämäänsä, eli naisten tulisi ’vaillisina’ pyrkiä pääsemään samalle tasolle miesten kanssa. Tämän vastakohtana on korostaa samanarvoisuutta: olemme erilaisia, emme huonompia, vaan samanarvoisia. Kummankaan arvot eivät siis ole tämän mukaan se yksi, ainoa ja oikea tapa hahmottaa maailmaa.