Wilhelm von Humboldt

Wikipedia

Vapaaherra Friedrich Wilhelm Christian Karl Ferdinand von Humboldt (22. kesäkuuta 1767 – 8. huhtikuuta 1835) oli saksalainen filosofi, diplomaatti, valtiomies ja Berliinin Humboldt-yliopiston perustaja. Goethen ja etenkin Schillerin ystävä muistetaan myös lingvistinä, joka toi baskin kielen Euroopan älymystön tietoisuuteen.

Hänen nuorempi veljensä Alexander von Humboldt oli tunnettu naturalisti ja tieteilijä.

[muokkaa] Filosofi

Humboldtin filosofinen pääteoksensa Ideen zu einem Versuch, die Grenzen der Wirksamkeit des Staats zu bestimmen ("valtion toiminnan rajoista", 1810) on liberalismin klassikkoja, joka puolustaa yksilönvapautta, valistusajan perintöä. Kirjassaan Humboldt kuvaa klassisen liberalismin kehitystä Euroopassa sekä vapauden roolia yksilön kehityksessä. Hän myös esittää välttämättömät ehdot sille, milloin valtion voidaan sallia rajoittaa yksilön toimintaa, sekä kuvaa, miten valtio voidaan rajoittaa sille sopivaan rooliin.

Friedrich Hayek asetti Humboldtin jopa Immanuel Kantin ohitse Saksan suurimpana vapauden filosofina. Humboldt pyrki yhdistämään täydellisyyden tavoittelun negatiiviseen vapauteen.

[muokkaa] Valtiomies

Preussin opetusministerinä hän valvoi sitä lukioiden ja teknillisten korkeakoulujen järjestelmää, joka teki Preussista ja sittemmin Saksan keisarikunnasta maailman tieteellisesti ja älyllisesti johtavan valtion.

Humboldt toimi menestyksekkäästi diplomaattina vuosina 1802–1819, muun muassa suurlähettiläänä Wienissä vuodesta 1812 alkaen, ja hän oli mukana vuoden 1813 Prahan kongressissa liittouttamassa Itävaltaa Preussin ja Venäjän kanssa Napoleonin Ranskaa vastaan sekä rauhansopimuksen allekirjoittajana Pariisissa.

Preussin politiikka kuitenkin muuttui jatkuvasti konservatiivisemmaksi, mitä liberaali Humboldt ei voinut hyväksyä, vaan lopulta vuonna 1819 luopui politiikasta ja omistautui täysin kirjallisuudelle ja tutkimukselle.

[muokkaa] Lingvisti

Wilhelm von Humboldt oli lingvistiikan mestari, joka käänsi Pindarosta ja Aiskhylosta sekä tutki muiden muassa baskin kieltä ja jaavalaista kawi-kieltä.

Häntä pidetään ensimmäisenä eurooppalaisena lingvistinä, joka tunnisti kielen sääntöpohjaiseksi järjestelmäksi. Tämä ajatus on Noam Chomskyn kielen teorian kulmakiviä. Chomsky siteeraa taajaan Humboldtin kuvausta kielestä järjestelmänä, jossa äärellisen monesta sanasta voidaan luoda äärettömän monia lauseita.