Humanismi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Humanismi on ihmisyyteen perustuva elämänkatsomus.[1] Humanismiksi alettiin 1800-luvun lopulla kutsua keskiajan ja uuden ajan taitteessa syntynyttä, antiikin sivistysihanteeseen perustuvaa, inhimillisyyttä korostava suuntausta. Antiikkiin pohjautuvaa humanismia on kutsuttu klassiseksi humanismiksi.[2]

Humanisti tarkoittaa humanismin kannattajaa tai humanististen tieteiden tutkijaa tai opiskelijaa.[3] Humanisti-sana on humanismi-sanaa vanhempi. Latinan humanista tarkoitti 1400-luvun lopulla antiikin kirjallisuuden opettajaa.[4]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Sekulaari humanismi

Pääartikkeli: Sekulaari humanismi

Aatteellista humanismia edustavan Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on demokraattinen ja eettinen elämänasenne, joka katsoo että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin arvoihin käyttäen inhimillisiä kykyjä järjen ja vapaan tutkimuksen ilmapiirissä. Se ei ole teistinen, ja se ei hyväksy yliluonnollista käsitystä todellisuudesta.”[5]

[muokkaa] Historiaa

Italian kielen sanalla umanista alettiin 1400-luvun lopulla viitata oppineeseen, joka opetti kielioppia, retoriikkaa, runoutta tai etiikkaa. Näihin oppiaineisiin viitattiin latinankielisellä käsitteellä studia humanitatis. Tämän käsitteen alkuperä juontuu todennäköisesti 1300-luvulle, ja sillä ilmaistiin eroa ”inhimillisen” tutkimisen sekä jumaluusopin, luonnontutkimuksen ja ammatillisten oppiaineiden välillä. 1400-luvulta 1500-luvulle humanistit olivat erityisen kiinnostuneita antiikin Kreikan ja Rooman klassisen kirjallisuuden tutkimuksesta. Antiikin teoksista he löysivät ihmisihanteen, jonka he halusivat elvyttää. Italialaiset humanistit alkoivat korostaa ihmisen saavutuksia ja mahdollisuuksia,[6] eivätkä enää nähneet ihmiselämää ensisijaisesti valmistautumisena tuonpuoleiseen elämään.[7]

Sana humanismi esiintyy ensimmäistä kertaa saksan kielessä. Sanalla 'humanismus' viitattiin 1800-luvun alun Saksassa perinteiseen klassiseen koulutukseen, joka rakentui humanististen alojen ympärille.[8] Myöhemmin Jacob Burckhardt viittasi humanismin käsitteellä 1400-luvun Italian ajatteluun vaikutusvaltaisessa kirjassaan Italian renessanssin sivistys (1860).[9] Burckhardt ei puhunut humanismista ainoastaan oppiaineina vaan myös laajempana kulttuurivirtauksena.[10]

[muokkaa] Humanismin kritiikki

Humanismia on arvosteltu siitä, että humanismi tarkoittaa ihmiskeskeisyyttä ja että humanismissa korostetaan, että maailma ja luonto on ihmistä varten ja hänen hyödynnettävänään. Toisaalta humanismiin liittyy ajatus, että ihmisellä on kyky käyttää taitojaan oikein. 1500-1600 –luvuilla syntynyt humanismi ymmärretään eurooppalaisena suvaitsevaisuutena. Edellisestä seuraa, että voidaan ajatella että jotkin toiset kansat ”eivät ole nousseet meidän (eurooppalaiset) tasollemme. Ihmiskeskeisyyttä korostava humanismi on väitetty olevan kaikkein hienoin ja tärkein asia jonka massoittunut ihminen voi itselleen omaksua. Filosofit ovatkin huomauttaneet, että humanismi on ihmiselle kirous, koska se estää ihmistä näkemästä asioita uudella tavalla, joka näyttäisi olevan ihmisen itsensä ja koko maailman kannalta, tärkeää.[11]

Puhutaan ihmisystävällisyydestä, ihmisen asian edistämisestä esimerkiksi lääketieteessä auttaessa ihmisiä kärsimyksissä. Samassa yhteydessä ei kuitenkaan puhuta esimerkiksi väestöräjähdyksen tai nälänhädän syntymisestä. Juha Varton ja Liisa Veenkiven arvostelun mukaan ihminen ei pysty koskaan määrittämään tekojensa kaikkia vaikutuksia, vaan ihmisen perspektiivi kaventuu. Edelleen suvaitsevuutta korostavaan humanismiin voi sisältyä relativismi eli suhteellisuus: jos kaikki ajatukset ovat yhtä tärkeitä, oikean ja väärän käsitys hämärtyy.[12]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus; vars. keski- ja uuden ajan taitteessa esiintynyt kulttuurivirtaus.
    Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
    1 antiikin sivistysihanteeseen perustuva keskiajan lopulla syntynyt inhimillisyyttä korostava suuntaus 2 elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen (ei Jumala).
    Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. ↑ Harva, Urpo: Inhimillinen ihminen Homo humanus: Humanistisia tarkasteluja, s. 28. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11715-3.
  3. ↑ Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja 2004, Kielitoimiston sanakirja 2004.
  4. ↑ Harva, Urpo: Inhimillinen ihminen Homo humanus: Humanistisia tarkasteluja, s. 17. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11715-3.
  5. ↑ ”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.” Suomennos: Hartikainen, Erkki: Ateismi ja aatteet. Vapaa ajattelija, 2/2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.7.2008.
  6. ↑ Pico della Mirandola, Giovanni: Ihmisen arvokkuudesta. (Oratio de hominis dignitate, 1488.) Suomentanut ja toimittanut Tapio Martikainen. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-176-6.
  7. ↑ Norman, Richard: On humanism, s. 8–9. Thinking in action. Reprint 2005. London; New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3. (englanniksi)
  8. ↑ Norman 2004, s. 9.
  9. ↑ Burckhardt, Jacob: Italian renessanssin sivistys. (Die Kultur der Renaissance in Italien, 1860.) Suomentanut A. A. Koskenjaakko (1. painos 1956.) 2. painos: Laatukirja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23524-5.
  10. ↑ Norman 2004, s. 9.
  11. ↑ Varto, Juha ja Liisa Veenkivi(1998). Mihin tässä, valmiissa maailmassa? Keskustelusarja. 2. osa. Humanismin kirous. [1]
  12. ↑ Varto, Juha ja Liisa Veenkivi(1998). Mihin tässä, valmiissa maailmassa? Keskustelusarja. 2. osa. Humanismin kirous. [2]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Kurtz, Paul (toim.): Humanistimanifestit I ja II. (Humanist manifestos I and II, 1933, 1973.) Suomeksi toimittanut ja kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.
  • Kurtz, Paul: Sekulaarihumanistinen julistus. (A secular humanist declaration, 1980.) Luonnostellut Paul Kurtz ja allekirjoittanut 58 huomattavaa tutkijaa ja kirjoittajaa. Suomeksi toimittanut ja kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.
  • Saari, Kari: ”Sekulaarihumanismin maailmankuva”, teoksessa Elo, Pekka & Simola, Hannu (toim.): Arvot, hyveet ja tieto: Elämänkatsomustiedon opetuksen 10-vuotisjuhlakirja. Opetus & kasvatus -sarja. Julkaisija: FETO, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1741-0.
  • Smoker, Barbara: Humanismi. (Humanism, 1973.) Kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1986.
  • Vaughn, Lewis & Dacey, Austin: The case for humanism: An introduction. Lanham, Madison: Rowman & Littlefield, 2003. ISBN 0742513920.

[muokkaa] Aiheesta muualla

  • Humanism. Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)


Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Humanismi
Henkilökohtaiset työkalut