Neuroteologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neuroteologia tutkii uskonnollisten kokemusten ja hermoston, erityisesti aivojen toiminnan korrelaatioita. Tutkimus tapahtuu laboratorioissa EEG- ja PET-tutkimuksina. Näissä tutkimuksissa on osoitettu, että aivot ja hermosto toimivat uskonnollisen kokemuksen aikana normaalista poikkeavalla tavalla.

Neuroteologeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aldous Huxley käytti ensimmäisenä termiä "neuroteologia" romaanissaan Island (1962).

Tri. Michael Persinger Laurentian yliopistosta Kanadassa pyrki 1980-luvulla tutkimuksissaan tuottamaan uskonnollisia kokemuksia ärsyttämällä ohimolohkoja magneettikentillä. Hän suunnitteli tätä varten kypärän, jonka tarkoituksena oli tuottaa "selittämättömiä" läsnäolokokemuksia. Vuonna 2003 näihin tutkimuksiin osallistui myös kuuluisa ateisti Richard Dawkins. Persingerin mukaan monet koehenkilöistä raportoivat selittämättömistä "läsnäolokokemuksista". Dawkins ei tällaisia tuntenut, vaikka olisi omien sanojensa mukaan halunnut sellaisen kokea. Persingerin mukaan ihmiset sijoittuvat tässä janalle, jonka toinen pää on täysin epäherkkä. Dawkins edustaa hänen mukaansa tätä epäherkkää päätä.[1] [2]

Pehr Granqvist (2005) Uppsalan yliopistosta kritisoi Persingerin kokeiden tieteellisyyttä, mutta keskustelu heidän välillään jatkuu vilkkaana.

Andrew Newberg tutki fransiskaaninunnien ja buddhalaisten aivojen toimintaa syvän rukouksen tai meditaation aikana PET-laitteella. Tutkimuksissa kävi ilmi, että fransiskaaninunnien otsalohkot aktivoituivat rukouksen aikana, mutta päälakilohkon toiminta vaimeni, mikä Newbergin mukaan liittyy uskonnolliseen ajasta ja paikasta irrottautumisen tunteeseen ja Jumalan läsnäolon kokemuksiin. Samanlaisia aivotoiminnan muutoksia oli havaittavissa myös buddhalaisilla meditoijilla. Erona oli kuitenkin se, että nunnilla aktivoitui kielellinen alue aivoista, kun taas buddhalaisilla aktivoitui visuaalinen alue, mikä liittyy erilaisiin meditaatio- ja rukoilutapoihin.[3] Epileptikot ovat alttiimpia tällaisiin kokemuksiin.[1]

Tulosten tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnontieteellisesti suuntautuneet ajattelevat, että uskonnolliset kokemukset johtuvat aivojen toiminnasta. Andrew Newbergin mukaan hänen tutkimuksensa perusteella ei voi kuitenkaan arvioida uskonnollisten kokemusten "objektiivista totuudenmukaisuutta". Tutkimus ei hänen mukaansa pysty myöskään antamaan vastausta kysymykseen, onko ihmisellä kuolematon sielu tai onko Jumala olemassa. Se voidaan kuitenkin hänen mukaansa sanoa, että mikäli Jumala on olemassa, se pitää kokea aivojen välityksellä. Selvää on myös, että hengellinen elämä saa aivoissa aikaan biologisia muutoksia.[3]

Anglikaanipiispa Stephen Sykesin mukaan tutkimuksen tulokset eivät osoita, että uskonnollisten kokemusten merkitys tai arvo pitäisi käsittää aikaisempaa vähäisemmäksi. Hän puhuu tutkimuksiin viitaten myös "uskonnollisesta lahjakkuudesta" ja ehdottaa, että ennemminkin tulisi olla kiinnostunut kaikesta uudesta tiedosta, mitä tutkimus saa selville. Professori Ramachandran ehdottaa lisäksi, että tulokset osoittavat vain, että Jumala saattaa olla rakentanut aivoihin "antennin", jotta olisimme vastaanottavaisempia hänelle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BBC: God on the Brain (englanniksi)
  2. Holy visions elude scientists - Telegraph
  3. a b Divining the brain.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.