Apostasia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Apostasia (muinaiskreikaksi αποστασία, apostasía, sanoista από apó, 'kaukana', στάσις stásis, 'asento') merkitsee julkista uskosta luopumista. Erityisesti ilmausta käytetään kristinuskosta luopumisesta, mutta sillä voidaan viitata myös muista uskonnoista luopumiseen. Uskonnostaan luopunut henkilö on apostata. Rooman keisari Julianus Apostata (361–363) sai lisänimen, koska hän luopui kristinuskosta ja tutustui kreikkalaisiin filosofioihin ja erityisesti uusplatonismiin.

Fundamentalismi ja luopuruuden hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fundamentalismi on Pascal Boyerin mukaan halua säilyttää tietty arvojärjestyksen laji, joka perustuu ajatukseen liittoutumisesta ja jolle luopuruuden helppous on uhka.

Boyerin mukaan fundamentalistinen väkivalta on toimintaa, jonka tarkoitus on lannistaa mahdollisia luopioita osoittamalla luopuruuden kova hinta. Fundamentalismiin liittyy hänen mukaansa neljä keskeistä piirrettä:

  1. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
  2. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
  3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
  4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen nykyaikaistunut ja paikallinen muoto.[1]

Suhtautuminen apostasiaan suurissa uskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin mukaan pakanat ja erityisesti islamin uskosta luopuneet apostaatit ansaitsevat kuoleman. Koraani ei kuitenkaan käske tappamaan uskosta luopuneita, mutta tähän löytyy kehotuksia hadith-kirjallisuudesta.[2]

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisen kirkon opin mukaan vain se voi tarjota pelastuksen. Muiden kuin katolisten ei uskota pelastuvan, olkoot he kuinka hurskaita hyvänsä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  • Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the spell: Religion as a natural phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-96-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Boyer 2007 s. 334–335.
  2. a b Dennett 2007 s. 280.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.