Paasikiven II hallitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paasikiven II hallitus oli Suomen tasavallan 29. hallitus. Se oli enemmistöhallitus, jossa olivat mukana Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue, RKP, SKDL ja neljä ammattiministeriä. Hallitus toimi 152 hallituspäivää 17. marraskuuta 194417. huhtikuuta 1945.

Urho Castrénin hallituksen vaikeudet tulla toimeen Neuvostoliiton ja Britannian asettaman valvontakomission kanssa johtivat pääministerin 7. marraskuuta 1944 presidentti Gustaf Mannerheimille jättämään eronpyyntöön. Jo samana päivänä eduskuntaryhmien edustajien lähetystö, johon kuuluivat Väinö Hakkila (SDP), Antti Kukkonen (Maalaisliitto) ja Toivo Horelli (Kokoomus), kävi valtioneuvos J. K. Paasikiven luona pyytämässä häntä pääministeriksi. Presidentti Mannerheim antoi hallituksen muodostamistehtävän Paasikivelle seuraavana päivänä. Mannerheimin mielestä kommunisteja ei olisi pitänyt ottaa hallitukseen ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Paasikivi puolestaan katsoi, että Suomea ei voinut enää hallita ilman kommunisteja, ja niinpä ensimmäiseksi SKDL:n edustajaksi hallitukseen tuli poliittisesti melko vähämerkityksisen toisen sosiaaliministerin salkun saanut Yrjö Leino. Hallituksessa oli mukana myös neljä jatkosodan aikaisen rauhanopposition jäsentä: Maalaisliiton Urho Kekkonen, SDP:n Mauno Pekkala ja Eero Wuori sekä RKP:n Ralf Törngren. Hallituksen valta-akseli oli selkeästi maalaisliittolais-sosialidemokraattinen.[1][2]

Paasikiven II hallitus oli murroskauden hallitus Suomen historiassa. Kenttäarmeijan demobilisaatio oli loppumassa. Sodassa olleille miehille oli järjestettävä työtä. Toisaalta Lapissa jatkui vielä sota saksalaisia vastaan. Liittoutuneiden valvontakomissio Neuvostoliiton johdolla käytti maassa ylintä valtaa. Äärivasemmisto oli juuri noussut julkisuuteen. Evakot ja heidän uusien asuinpaikkojensa järjestely oli käynnissä. Suursota Euroopassa kuitenkin vielä jatkui, joten kaupalliset yhteydet olivat vielä hyvin rajoitetut.

Presidentti Mannerheim johti puolustusvoimien ylipäällikkönä aktiivisesti sotatoimia vuoden 1944 loppuun saakka ja oleskeli sen vuoksi enimmäkseen Päämajassa Mikkelissä. Hän hyväksyi pääministerin vahvan aseman, johon kuului muiden muassa asetuksenanto-oikeus. Paasikivi puolestaan ei sanottavasti ollut kiinnostunut vielä käynnissä olleen sodan kulusta, vaan hän keskittyi nimenomaan välirauhansopimuksen toimeenpanoon.[2] Valvontakomission kannanoton mukaisesti hallitus lakkautti Lotta Svärd -järjestön 23. marraskuuta 1944.[3] Kommunistien painostuksesta ja valvontakomission jätettyä hallitukselle nootin määrättiin Suomen Aseveljien Liitto lakkautettavaksi 25. tammikuuta 1945 huolimatta siitä, että järjestö vetosi voimakkaasti toimintansa epäpoliittisuuteen ja sen jatkumisen välttämättömyyteen rintamamiesten ja heidän omaistensa huoltotyössä.[4]

Niin kutsutun kuutosryhmän kansanedustajat tekivät tammikuussa 1945 eduskuntakyselyn niistä poliitikoista, joiden he katsoivat olleen vastuussa Suomen joutumisesta jatkosotaan. Tämän jälkeen hallitus asetti tohtori Eirik Hornborgin johtaman komitean tutkimaan vuosina 1938–1944 harjoitettua ulkopolitiikkaa. Tammikuun lopussa 1945 pääministeri Paasikivi esitti sodanaikaisille poliitikoille vetoomuksen vetäytyä syrjään poliittisesta toiminnasta, ja tämän varmistamiseksi hallitus julkisti nimilistan henkilöistä, jotka eivät saaneet asettua ehdokkaiksi eduskuntavaaleissa. Vain muutamaa päivää ennen vaaleja pitämässään radiopuheessa Paasikivi toivoi valittavaksi "uusia kasvoja" eduskuntaan.[5]

Puolustusministeri, kenraali Rudolf Walden sai sairauden vuoksi pyytämänsä eron hallituksesta joulukuun alussa 1944 ja hänen tilalleen tuli kenraali Väinö Valve.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Juho Kusti Paasikivi

17.11.1944 – 17.4.1945

amm.
Ministeri valitioneuvoston kansliassa
Mauno Pekkala

24.11.1944 – 17.4.1945

SDP
Ulkoasiainministeri
Carl Enckell

17.11.1944 – 17.4.1945

amm.
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Reinhold Svento

17.11.1944 – 17.4.1945

SDP
Oikeusministeri
Urho Kekkonen

17.11.1944 – 17.4.1945

Maalaisliitto
Sisäasiainministeri
Kaarlo Hillilä

17.11.1944 – 17.4.1945

Maalaisliitto
Ministeri sisäasianministeriössä
Eemil Luukka

24.11.1944 – 17.4.1945

Maalaisliitto
Puolustusministeri
Rudolf Walden
Väinö Valve

17.11.1944 – 1.12.1944
1.12.1944 – 17.4.1945

amm.
amm.
Valtiovarainministeri
Johan Helo

17.11.1944 – 17.4.1945

SDP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Sakari Tuomioja

17.11.1944 – 17.4.1945

Edistyspuolue
Opetusministeri
Uuno Takki

17.11.1944 – 17.4.1945

Maalaisliitto
Maatalousministeri
Eemil Luukka

17.11.1944 – 17.4.1945

Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Eero A. Wuori

17.11.1944 – 17.4.1945

SDP
Ministeri Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Onni Hiltunen

17.11.1944 – 17.4.1945

SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Åke Gartz

17.11.1944 – 17.4.1945

amm.
Sosiaaliministeri
Ralf Törngren

17.11.1944 – 17.4.1945

RKP
Ministeri sosiaaliministeriössä
Yrjö Leino
Eero A. Wuori

17.11.1944 – 17.4.1945
16.2.1945 – 17.4.1945

SKDL
SDP
Kansanhuoltoministeri
Kalle Jutila

17.11.1944 – 17.4.1945

Maalaisliitto
Ministeri Kansanhuoltoministeriössä
Jalo Aura
Eero A. Wuori

17.11.1944 – 17.4.1945
16.2.1945 – 17.4.1945

SDP
SDP
Salkuton ministeri
Mauno Pekkala

17.11.1944 – 24.11.1944

SDP


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka, s. 191. Jyväskylä: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3661-4.
    • a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 752–754. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
    • Jatkosota-kronikka, s. 190.
    • Jatkosota-kronikka, s. 194.
    • Jatkosota-kronikka, s. 193–196.
    • Paasikiven II. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.


    Suomi Edeltäjä:
    U. Castrénin hallitus
    Suomen hallitus
    17. marraskuuta 1944

    17. maaliskuuta 1945.
    Seuraaja:
    Paasikiven III hallitus