Pekka Tiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pekka Tapio Tiainen (s. 3. elokuuta 1951 Helsinki)[1] on suomalainen poliitikko, tutkija ja virkamies. Hän on Suomen Työväenpuolueen[2] ja EU:n vastaisen kansanrintaman (EUVKr) varapuheenjohtaja[3]. Tiainen työskentelee Työministeriössä neuvottelevana virkamiehenä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori.[4] Tiainen on ollut aiemmin muun muassa Kommunistisen työväenpuolueen varapuheenjohtaja,[5] Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen ja presidenttiehdokas vaaleissa 1994.[6] Hän toimi vuosina 2002–2007 Työpoliittisen Aikakauskirjan päätoimittajana.[7]

Sisällysluettelo

Poliittinen ura [muokkaa]

SKP:stä KTP:hen [muokkaa]

Tiainen kiinnostui marxismista 1960-luvun lopussa Vietnamin sodan vastaisen liikehdinnän myötä. Yliopistoon mentyään hän liittyi Akateemiseen sosialistiseuraan ja hieman myöhemmin (1971) Suomen kommunistiseen puolueeseen, Viiskulman osastoon.[1] Hän lukeutui SKP:n sisäiseen oppositioon eli taistolaisiin.[8] Tiaisella oli luottamustehtäviä puolueen paikallis- ja piirijärjestöissä.[1] Kun oppositio erotettiin puolueesta Tiainen valittiin SKP:n järjestöjen keskuskomitean varajäseneksi keväällä 1986.[9] SKP:ksi (yhtenäisyys) nimensä vaihtanut ryhmittymä hajosi pian ja Tiainen siirtyi vuonna 1988 Kommunistiseen työväenpuolueeseen.[1]

Keväällä 1992 KTP päätti asettaa varapuheenjohtajansa Tiaisen ehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaliin.[8][10][8] Eduskunnan ulkopuolisena puolueena KTP:n oli kerättävä 20 000 nimeä valitsijayhdistyksen perustamiseksi. Projekti toteutettiin EY:n vastaisen kansanrintaman tunnusten alla. Kampanjan keskeisin teema oli Suomen EU-jäsenyyden vastustaminen.[11] Tiainen sai 7 320 ääntä (0,2 %) ja hän jäi viimeiseksi yhdentoista ehdokkaan joukossa.

Tiainen oli Vantaan kaupunginvaltuustossa vuosina 1985–1992. Vaaleissa 1988 hänet valittiin Demokraattisen Vaihtoehdon listalta. Tiainen tuli tunnetuksi Länsimäen kaupunginosa-aktivistina, ja valtuustossa hän puolusti alueen palveluita kiivaasti.[8] Syyskuussa 1990 Tiainen jäi Kommunistien ja demokraattien ryhmän ainoaksi valtuutetuksi, kun ryhmän toinen jäsen siirtyi Vasemmistoliittoon.[12] Tiainen ei pystynyt uusimaan paikkaa KTP:n listalta. Kunnallisvaaleissa 2000 hän jäi tosin vain 15 äänen päähän Helsingin valtuustopaikasta[13]. Tiainen istui Elannon valtuustossa KTP:n listalta valittuna vuodet 1991–2003.[14]

Suomen Työväenpuolue [muokkaa]

Tiainen vastusti EU:ta KTP:n tavoin. Hän ei kuitenkaan ollut samaa mieltä puolueen eurovaaliboikotista. Vuoden 1999 vaaleissa KTP:n johtoon kuulunut Tiainen asettui ehdolle SKP:n listalla. KTP tuomitsi menettelyn.[15] Keväällä 2002 Tiainen erotettiin puolueesta yhdessä Helsingin piirijärjestön ja muutaman muun jäsenen kanssa.[16] Toimenpiteen syynä oli Tiaisen osallistuminen Muutosvoimat Suomi -yhteistyöpuolueeseen, joka keräsi EU:n vastustajia oikeistosta vasemmistoon. Hän oli muutosvoimien ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2003[17]. Kunnallisvaaleissa 2004 Tiainen oli Asukkaiden Helsinki (VEV) -listalla.[18]

Vuoden 2006 vappupuheessaan Tiainen otti esille uuden SKDL:n kaltaisen yhteisrintaman, Suomen Työväenpuolueen, perustamisen.[19] Tiainen valittiin STP:n varapuheenjohtajaksi puolueen järjestäytymiskokouksessa 17. syyskuuta 2006.[20] Hän oli STP:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2007[21] ja kunnallisvaaleissa 2008[22].

Työ ja opinnot [muokkaa]

Päästyään ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta vuonna 1970 Tiainen ryhtyi opiskelemaan kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1978, -lisensiaatiksi 1983 ja -tohtoriksi 1994.[6] Tiaisen väitöskirjan otsikko oli Taloudellisen kasvun tekijät Suomessa. Työvoiman, pääoman ja kokonaistuottavuuden osuus vuosina 1900–1990.

Tiainen työskenteli tutkijana sosiaali- ja terveysministeriössä (1978–1979), Kansallis-Osake-Pankissa (1979–1980) ja sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosastolla (1980–1982). Vuonna 1982 Tiainen palkattiin työministeriön erikoistutkijaksi. Hän on ollut ministeriön neuvotteleva virkamies vuodesta 1999.[6]

Tiainen on sotilasarvoltaan reservin luutnantti.[4]

Yksityiselämä [muokkaa]

Tiainen on ollut naimisissa vuodesta 1976 ja hänellä on kaksi lasta. Tiainen harrastaa muun muassa shakkia ja juoksemista.[1]

Tiainen syntyi Helsingissä, mutta vuonna 1956 perhe muutti Savonlinnaan. Tiaisen isä oli toimitusjohtaja ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu. Äiti työskenteli sairaanhoitajana.[1] Perheeseen kuului myös kaksi sisarusta.[23]

Tiainen erosi kirkosta vuonna 1969.[1] Nykyisin hän asuu Helsingin Tammisalossa.

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c d e f g Heiki Kotilainen: Viimeinen leninisti Pekka Tiainen (Helsingin Sanomat 24.11.1993)
  2. ↑ Hallitus 2009-2010 (Suomen Työväenpuolue 2010)
  3. ↑ Organisaatio EU:n Vastainen Kansanrintama ry. Viitattu 29.6.2009.
  4. ↑ a b Pekka Tiainen 38 STP. Viitattu 29.6.2009.
  5. ↑ Jyrkän linjan kommunistit vaativat "aitoa sosialismia". KTP aikoo asettaa kymmeniä ehdokkaita vaaleihin (Helsingin Sanomat 4.6.1990)
  6. ↑ a b c Satu-Maaria Natunen: Presidentinvaaleihin ehkä vielä kerran (Helsingin Sanomat 3.8.2001)
  7. ↑ Heikki Räisänen: Työpoliittinen Aikakauskirja 50 vuotta (PDF) (s. 4) Työpoliittinen Aikakauskirja. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 8.4.2008.
  8. ↑ a b c d Matti Virtanen: Kävisikö kommunisti presidentiksi Ktp arvosteli Gorbatshovin markkinaintoilua (Helsingin Sanomat 26.4.1992)
  9. ↑ SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.–27.4.1986 (SKP:n järjestöt 1986), s. 88.
  10. ↑ Pekka Tiaisesta kommunistien presidenttiehdokas (Helsingin Sanomat 8.6.1992)
  11. ↑ Matti Kalliokoski: Pekka Tiaisella 20000 nimeä. Kommunistinen työväenpuolue valmis presidentinvaaleihin (Helsingin Sanomat 18.6.1993)
  12. ↑ Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kasvoi Vantaalla (Helsingin Sanomat 4.9.1990)
  13. ↑ Ktp:n valtuustopaikka jäi 15 äänen päähän (Helsingin Sanomat 27.10.2000)
  14. ↑ HOK-Elanto vaaleissa itsenäisen Elannon lopettajat voittivat EU:n Vastainen Kansanrintama ry. Viitattu 29.6.2009.
  15. ↑ Kommunistinen työväenpuolue: Älkää äänestäkö (Helsingin Sanomat 7.6.1999)
  16. ↑ KTP:n näköalattomuus (Tiedonantaja ?.4.2002)
  17. ↑ Ehdokkaat / Helsinki (Oikeusministeriö 14.3.2003)
  18. ↑ Ehdokkaat / Helsinki (Oikeusministeriö 24.10.2004)
  19. ↑ Pekka Tiainen: Yhteistyön ja yhteisrintaman rakentaminen on avainkysymys Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistyksen vapputilaisuus 1.5.2006 (Kansanvalta-työryhmän blogi)
  20. ↑ Suomen Työväenpuolue STP rp. asettaa koko maassa ehdokkaat maaliskuun eduskuntavaaleihin (STP:n lehdistötiedote 19.9.2006)
  21. ↑ http://192.49.229.35/E2007/s/tulos/ehdvptulos_helsinkivp.html Helsinki / Ehdokaskohtaiset tulokset] (Oikeusministeriö 21.3.2007)
  22. ↑ Helsinki / Ehdokaskohtaiset tulokset (Oikeusministeriö 31.10.2008)
  23. ↑ Missä ovat ehdokkaiden sukujuuret? (Helsingin Sanomat 24.12.1993)

Aiheesta muualla [muokkaa]

Suomen vuoden 1994 presidentinvaalien ehdokkaat

Martti Ahtisaari (SDP) | Sulo Aittoniemi (SMP) | Claes Andersson (vas.) | Raimo Ilaskivi (Kok.) | Toimi Kankaanniemi (SKL) | Keijo Korhonen (val.yhd.)
Eeva Kuuskoski (val.yhd.) | Elisabeth Rehn (RKP) | Pekka Tiainen (val.yhd.) | Pertti Virtanen (val.yhd.) | Paavo Väyrynen (Kesk.)

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Tiainen&oldid=10484261