Toivo Kuula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toivo Kuula
KuulaT.jpg
Syntynyt 7. heinäkuuta 1883
kirkonkirjojen mukaan Vaasa, perimätiedon mukaan Alavus
Kuollut 18. toukokuuta 1918 (34 vuotta)
Viipuri
Ammatti säveltäjä
Puoliso Rauha Nelimarkka (Silja Valo)
Alma Silventoinen
Vanhemmat Matti Kuula (o.s. Taikinamäki)
Susanna Kuula (o.s. Vehkakoski)
Lapset Aune Kuula
Sinikka Kuula-Marttinen

Toivo Timoteus Kuula (7. heinäkuuta 1883 kirkonkirjojen mukaan Vaasa, perimätiedon mukaan Alavus, – 18. toukokuuta 1918 Viipuri) oli suomalainen säveltäjä. Fennomaaninen Kuula suosi kansallisromanttisia aiheita ja sai myöhemmässä tuotannossaan vaikutteita ranskalaisesta impressionismista. Kuula sai 34-vuotiaana surmansa Suomen sisällissodan jälkimainingeissa.

Säveltäjän ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Kuula vuonna 1903.

Toivo Kuulan isä Matti Kuula oli syntyjään Töysästä, aiemmalta sukunimeltään Taikinamäki ennen kuin hän sai sotilasnimeksi Kuula.[1] Kuulan äidin Susannan oikea sukunimi oli Vehkakoski ja hän oli kotoisin Alavudelta.[2] Lestadiolaissaarnaajana toiminut, Turkin sodassakin taistellut vääpeli ja Vaasan asemapoliisi Matti Kuula toivoi pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton. [3]

Toivo Kuula opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa (myöhemmin Sibelius-Akatemia) vuosina 1900–1903, mutta joutui varojen puutteessa keskeyttämään.[4] Ensimmäiset merkittävät yksinlaulut Aamulaulu ja Syystunnelma syntyivät jo ennen kuin hän pääsi jatkamaan opintojaan Helsinkiin helmikuussa 1906.[5] Etelä-Pohjanmaan Kotiseutuyhdistyksen apurahan turvin hän keräsi vuoden 1907 kesällä 362 kansanlaulua ja 34 polskaa Pohjanmaalta.[6]

Kuula avioitui vuonna 1905 luokkatoverinsa Rauha Nelimarkan (Silja Valo) kanssa. Heille syntyi tytär Aune (toukok. 1905), joka menehtyi parin kuukauden kuluttua, heinäkuussa ja haudattiin Pylkönmäelle (Saarijärven naapuripitäjä). Syksystä 1907 puolisot asuivat erillään, Silja asui Kuulan vanhempien luona.[7]

Toivo Kuulan ensimmäiset merkittävät yksinlaulut Tuijotin tulehen kauan ja Suutelo syntyivät keväällä 1907 samaan aikaan viulusonaatin kanssa.[8]

Seuraavan talven aikana Kuula sävelsi pianotrioa sekä yksinlaulut Kesäyö kirkkomaalla ja Epilogi. Ne kuultiin hänen sävellyskonsertissaan Lappeenrannassa 7. lokakuuta 1908 yhdessä pianotrion ja viulusonaatin kanssa.[9] Konsertti oli suuri menestys ja arvosteluissa katsottiin jopa, että Kuulan edellä oli enää Jean Sibelius. 1908–1909 Kuula opiskeli kontrapunktia, orkestrointia, säveltämistä ja orkesterin johtamista ulkomailla Bolognassa,[10] Leipzigin konservatoriossa[11] ja Pariisissa. Pariisissa syntyi Kuulan ehein suurimuotoinen teos Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille. [12]

Säveltäjänä Toivo Kuula edusti varhaistuotannossaan kansallisromantiikkaa, mutta otti myöhemmin aineksia myös uudesta ranskalaisesta musiikista. Erityisen merkittävä Kuula oli laulusäveltäjänä. Sekä hänen yksinlaulunsa että kuorolaulunsa ovat edelleen suosiossa.

Kuula toimi kapellimestarina Oulussa Soitannollisen Seuran orkesterissa 1910–1911[13] ja sen jälkeen Helsingissä Robert Kajanuksen orkesterin apulaiskapellimestarina yhdessä hyvän ystävänsä Leevi Madetojan kanssa 1912–1914.[14] Kun apulaiskapellimestarin virka lakkautettiin, Kuula toimi vapaana taiteilijana ja kiersi kaikkialla Suomessa konsertoimassa yhdessä vaimonsa kanssa. 1916 hänet kutsuttiin Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin kapellimestariksi. Hän oli myös Suomen Säveltäjien Liiton (SSL) perustajajäsen 1917.

Vuonna 1913 Toivo Kuula sai lopulta eron Siljasta ja kihlautui laulaja Alma Silventoisen kanssa. Heidät vihittiin Lappeenrannan Skinnarilanhovissa 29. huhtikuuta 1914, ja 4. huhtikuuta 1917 syntyi tytär Sinikka, josta myöhemmin tuli tunnettu pianotaiteilija.[15]

Väkivaltainen kuolema Viipurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Kuula vuonna 1983 julkaistussa postimerkissä.

Suomen sisällissodan aikana Viipurin Musiikin Ystäväin Seuran orkesterin kapellimestarina työskennellyt Kuula asui perheineen Viipurin lähellä Säiniöllä sijainneessa huvilassaan. Kuula joutui piileskelemään punakaartin pakkovärväyksiä. Viipurin valtauksen jälkeen perheen oli tarkoitus lähteä Luhangalle kesänviettoon, mutta tämä suunnitelma muuttui, kun Kuula vaimoineen kutsuttiin vapunaattona Vaasan rykmentin II pataljoonan esikuntaan vappulounaalle. Lounaan jälkeen siirryttiin Viipurin Seurahuoneelle, jossa Kuula esiintyi sotilaille. Illalla Alma Kuula lähti kotiin, mutta Toivo Kuula jäi vielä Seurahuoneelle jatkamaan juhlia.[16] Farmaseuttina aikaisemmin toiminut jääkärivääpeli Oskar Einar Pirinen oli hankkinut paikalle spriitä Viipurin Punaisen lähteen torin apteekista ja pian juhlijat, Kuula mukaan lukien, humaltuivat vahvasti.

Kuula riitaantui läsnä olleiden jääkäreiden kanssa siitä, oliko jääkäreillä vai talonpoikaisarmeijalla suurempi osuus Suomen vapauttamisessa. Jääkärit arvostelivat myös Kuulan säveltämää suojeluskuntamarssia ja pitivät Sibeliuksen säveltämää jääkärimarssia parempana. Kun eräs paikalla ollut huusi: "Deutschland, Deutschland über alles!", huusi Kuula tähän vastineeksi: "Suomi, Suomi yli kaiken!" Eräs henkilö suututti Kuulaa sanomalla tälle: "Mikä sinä olet meitä arvostelemaan – mitä sinä olet tehnyt muuta kuin heiluttanut tahtipuikkoasi ryssille?" Myös kielikysymys otettiin mukaan kiistaan, sillä monet mukana olleista jääkäreistä olivat suomenruotsalaisia, Kuula puolestaan vankkumaton suomalaisuuden kannattaja.[17]

Kiistely muuttui pian käsirysyksi, jolloin jääkärivänrikki Edmund Mauritz Nylund pakotti Kuulan perääntymään huoneen poikki uunin luokse. Kuulaa lyötiin nyrkillä kasvoihin, jolloin hän veti esiin pienen puukon ja viilsi sillä Nylundia niskaan. Muut jääkärit raivostuivat tästä. Paettuaan Seurahuoneen pihalle Kuula kompastui ja kaatui maahan. Armoa anellutta Kuulaa ammuttiin revolverilla päähän.[18]

Tajuihinsa palannut mutta suuria tuskia kärsinyt Kuula menehtyi pari viikkoa myöhemmin 18. toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa.[19] Tapauksen tutkinta kesti pitkään, eikä ketään saatu lopulta tuomittua. Todennäköisimpänä syyllisenä pidettiin jääkärikapteeni Pekka Heikkaa, mutta hän hukkui purjehdusonnettomuudessa Vaasassa juuri ennen oikeuskäsittelyä.[19] Oikeudessa syylliseksi todettiin jääkäri Oskar Einar Pirinen, joka oli vangittu Viipurissa 1918 pian Kuulan ampumisen jälkeen ja sitten surmattu pakoyrityksen yhteydessä. Kuulan elämäkerran kirjoittaja Juhani Koivisto on esittänyt salaliittoteoriamaisen epäilyksen, jonka mukaan Heikka ja Pirinen ehkä vaiennettiin, jottei oikeuskäsittelyssä paljastuisi kiusallisia tietoja Kuulan murhaan osallistuneista.

Toivo ja Alma Kuula on haudattu vieretysten Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Paikalle pystytettiin vuonna 1922 Alpo Sailon tekemä hautapatsas.[20][21]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosluettelo verkossa - Eeva Viitasalo: Toivo Kuulan sävellykset

Musiikkinäytteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sound-icon.svg

Syystunnelma, op. 2 nro 1

Äänitiedostojen kuunteluohjeet
  • Häämarssin op. 3b nro 2 nuotti PDF-tiedostona

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. Porvoo: WSOY, 1953.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toivo Kuula Toivo Kuula -laulukilpailu 2012. Viitattu 3.3.2013.
  2. Toivo Kuula -huone Alavuden kaupunki. Viitattu 3.3.2013.
  3. Elmgren-Heinonen, s. 10–11, 49
  4. Elmgren-Heinonen, s. 51, 67, 69
  5. Elmgren-Heinonen, s. 86
  6. Elmgren-Heinonen, s. 112, 119–123
  7. Elmgren-Heinonen, s. 76
  8. Elmgren-Heinonen, s. 147
  9. Elmgren-Heinonen, s. 153–154
  10. Elmgren-Heinonen, s. 166–180
  11. Elmgren-Heinonen, s. 314–315
  12. Elmgren-Heinonen, s. 239–244
  13. Elmgren-Heinonen, s. 247
  14. Elmgren-Heinonen, s. 297–298
  15. Elmgren-Heinonen, s. 117
  16. Elmgren-Heinonen, s. 425
  17. Elmgren-Heinonen, s. 427
  18. Elmgren-Heinonen, s. 427–428
  19. a b Elmgren-Heinonen, s. 428
  20. Fingerroos, Outi: "Kuulaa kalloon" : Toivo Kuulan kuolema Viipurissa. Elore, 2005, 12. vsk, nro 1. Suomen Kansantietouden Tutkijain seura ry. ISSN 1456-3010. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 6.9.2013.
  21. Porvali, Mikko: Vappuyö Viipurissa 1918 – Säveltäjä Toivo Kuulan tappajaa ei lain koura tavoittanut Viitattu 6.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toivo Kuula.