Selim Palmgren

Wikipedia

Selim Palmgren (16. helmikuuta 1878 Pori – 13. joulukuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti.

[muokkaa] Elämä

Palmgren syntyi Porissa vuonna 1878. Hän alkoi opiskella musiikkia Helsingin musiikkiopistossa syksyllä 1895. Vuonna 1899 Palmgren muutti Saksaan opiskelemaan Ferruccio Busonin johdolla. Vuonna 1910 sai ensiesityksensä Palmgrenin ainoa ooppera, Daniel Hjort. Hän myös työsti toista oopperaa Peter Schlemihl, mutta se ei koskaan valmistunut.^[1] Pian tämän jälkeen Palmgren meni naimisiin oopperalaulaja Maikki Järnefeltin kanssa. Pariskunta asui 1914–1915 Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Hän opiskeli myös Yhdysvalloissa. Maikki Järnefelt kuoli 1929 aivohalvaukseen. Palmgren solmi 1930 uuden avioliiton Minna Talwikin kanssa. Vuodesta 1939 lähtien Palmgren oli Sibelius-Akatemiassa sävellyksen professorina. Hän kuoli Helsingissä joulukuussa 1951. Porin kaupungin musiikkioppilaitos Palmgren-konservatorio on nimetty Selim Palmgrenin mukaan.

[muokkaa] Musiikki

Palmgren sävelsi pianolle yli 300 kappaletta. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kuoroteoksia, 5 pianokonserttoa sekä oopperan Daniel Hjort (1910).

Palmgrenin tuotannossa on vaikutteita muun muassa impressionismista. Aikalaiset kutsuivat häntä "Pohjolan Chopiniksi", ja hänen pianotuotantonsa onkin monipuolinen. Osa pianoteoksista on sarjoja, osa yksittäiskappaleita. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat "24 etydiä" (op. 77), "Kevät" (op. 27), "Preludit" (op. 17), "Kolmikohtauksinen nokturno" (op. 72) ja "Nuoruus" (op. 28). Ainoa teos kahdelle pianolle on "Naamiaiset" (op. 36).

Selim Palmgren jatkoi säveltämistä vanhoille päivilleen asti, ja "Sonatina" (op. 113) on vuodelta 1951.

[muokkaa] Lähteet