Selim Palmgren

Selim Palmgren

Selim Gustaf Adolf Palmgren (16. helmikuuta 1878 Pori – 13. joulukuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti.

Elämä

Palmgren syntyi Porissa vuonna 1878. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin Lyseon lukiossa. Hän alkoi opiskella musiikkia Helsingin musiikkiopistossa syksyllä 1895. Vuonna 1899 Palmgren muutti Saksaan opiskelemaan Ferruccio Busonin johdolla. Palmgrenin opettajiin kuului myös Konrad Ansorge, joka itse oli aikanaan ollut Lisztin oppilas. Vuonna 1910 sai ensiesityksensä Palmgrenin ainoa ooppera, Daniel Hjort. Hän ryhtyi työstämään toistakin oopperaa, Der Student von Prag, mutta se ei koskaan valmistunut. Pian tämän jälkeen Palmgren meni naimisiin oopperalaulaja Maikki Järnefeltin (o.s. Pakarinen) kanssa. Pariskunta asui 1914–1915 Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Palmgren opiskeli myös Yhdysvalloissa, ja toimi vv. 1921-26 siellä sävellyksen professorina Rochesterin Eastman School of Musicissa.

Maikki Järnefelt kuoli 1929 aivohalvaukseen Palmgrenin kantaatin Turun lilja kantaesityksen kenraaliharjoituksissa Turun tuomiokirkossa. Palmgren solmi 1930 uuden avioliiton virolaissyntyisen laulajattaren Minna Talwikin kanssa. Vuodesta 1939 lähtien Palmgren toimi Sibelius-Akatemiassa (ent. Helsingin konservatorio) sävellyksen professorina, sitä ennen vv. 1929-39 pianonsoiton lehtorina. Hän kuoli Helsingissä joulukuussa 1951. Porin kaupungin musiikkioppilaitos Palmgren-konservatorio on nimetty hänen mukaansa.

Musiikki

Palmgren sävelsi pianolle yli 300 kappaletta. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kuoroteoksia, viisi pianokonserttoa sekä oopperan Daniel Hjort (1910).

Palmgrenin tuotannossa on vaikutteita muun muassa impressionismista. Aikalaiset kutsuivat häntä "Pohjolan Chopiniksi", ja hänen pianotuotantonsa onkin monipuolinen. Osa pianoteoksista on sarjoja, osa yksittäiskappaleita. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat "24 etydiä" (op. 77), "Kevät" (op. 27), "24 preludia" (op. 17), "Kolmikohtauksinen nokturno" (op. 72) ja "Nuoruus" (op. 28). Ainoa teos kahdelle pianolle on "Naamiaiset" (op. 36). Aikanaan paljon soitettu on myös Pianokonsertto nro 2, lisänimeltään "Virta" (op. 33), joka oli pitkään mm. kuuluisan pianistin Ignaz Friedmanin ohjelmistossa.

Palmgren jatkoi säveltämistä vanhoille päivilleen asti. Esimerkiksi Sonatina (op. 113) ja selloteokset op. 114 ovat syntyneet viimeisinä elinvuosina.

Sävellykset

Pääartikkeli: Luettelo Selim Palmgrenin sävellyksistä

Aiheesta muualla

• Ismo Lähdetie: Palmgren, Selim (1878–1951) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 10.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Kimmo Korhonen: Selim Palmgren - elämä musiikissa WSOY 2009 (elämäkerta)
• ElonetFinlandia-katsaus 25 (1944) alkaa 3 minuutin kuluttua filmin alusta