Ferruccio Busoni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferruccio Busoni - Project Gutenberg eText 15604.png

Ferruccio Busoni (1. huhtikuuta 186627. heinäkuuta 1924) oli italialainen säveltäjä, pianisti, pianopedagogi, kapellimestari ja esseisti. Busoni syntyi vuonna 1866 Empolissa, Italiassa. Hänen äitinsä oli pianisti ja hänen isänsä klarinetisti.

Vuosina 1888–1890 Busoni toimi opettajana Helsingin musiikkiopistossa (tunnetaan nykyään Sibelius-akatemiana) oppilaitoksen perustaja Martin Wegeliuksen kutsumana. Vuonna 1894 hän muutti Berliiniin, jossa hän esiintyi pianistina ja kapellimestarina ja toimi myös muun muassa Claudio Arraun , Egon Petrin ja Kurt Weillin opettajana. Ensimmäisen maailmansodan aikana Busoni asui Bolognassa ja Zürichissä. Vuonna 1920 hän palasi Berliiniin.

Ferruccio Busoni oli Sibeliuksen elinikäinen ystävä ja tämän musiikin puolestapuhuja.

Suurin osa Busonin musiikista on sävelletty pianolle. Hän myös sovitti pianolle Johann Sebastian Bachin teoksia. Lisäksi Busoni sävelsi oopperoita. Vuonna 1916 Busoni aloitti oopperansa Doktor Faustuksen, joka jäi kuitenkin kesken hänen kuoltuaan krooniseen nefriittiin vuonna 1924. Oopperan viimeisteli sittemmin Philipp Jarnach.

Busoni julkaisi musiikkia koskevia esseitä kokoelmissa Entwurf einer neuen Ästhetik der Tonkunst (1907) ja Von der Einheit der Musik (1923).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferruccio Busoni.