Inna Koskenniemi
Inna Katharina Koskenniemi (24. tammikuuta 1923 Turku[1] – 22. tammikuuta 1995) oli suomalainen kielen- ja kirjallisuudentutkija ja Turun yliopiston englantilaisen filologian professori vuosina 1969–1988.[2] Hän tutki Englannin renessanssin ja keskiajan kieltä ja kirjallisuutta.[3]
Koskenniemi kirjoitti ylioppilaaksi 1941, valmistui filosofian kandidaatiksi 1948, maisteriksi 1950 ja lisensiaatiksi 1957 ja väitteli tohtoriksi 1965. Hän työskenteli Turun suomalaisen yhteiskoulun kieltenopettajana vuosina 1951–1954 ja toimi Turun yliopiston englantilaisen filologian assistenttina 1957–1967, dosenttina 1964–1967, apulaisprofessorina 1967–1969 ja professorina vuodesta 1969.[1]
Koskenniemen professorikautena englantilaisen filosofian laitoksesta tuli humanistisen tiedekunnan suurimpia yksiköitä. Hän tutki itse muun muassa renessanssiajan englantilaisen draaman kieltä ja osallistui kansainvälisiin Shakespeare-kongresseihin Stratford-upon-Avonissa Englannissa.[2] Koskenniemen noin 1 500 nidettä käsittävä kirjasto lahjoitettiin vuonna 1995 englantilaisen filologian laitokselle.[4]
Inna Koskenniemi oli Perustuslaillisen kansanpuolueen kannattaja[1] ja aktiivinen politiikassa 1970-luvulla[2]. Vuoden 1979 eduskuntavaaleissa hän sai 1 646 ääntä Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä ja ylsi vaaliliiton toiselle varasijalle.[5]
Inna Koskenniemen isä oli professori V. A. Koskenniemi.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Studies in the vocabulary of English drama 1550-1600 excluding Shakespeare and Ben Jonson, Turun yliopiston väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja. B 84. Turku 1962
- Repetitive word pairs in Old and Early Middle English prose : Expressions of the type "whole and sound" and "answered and said", and other parallel constructions. Turun yliopiston julkaisuja. B 107. Turku 1968
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 428 Runeberg.org.
- ↑ a b c Jaakko Kangosjärvi: Kuolleita: Professori Inna Koskenniemi (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 29.5.1995. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ a b Facta2001, WSOY 1981, 9. osa, palsta 59
- ↑ Inna Koskenniemen kokoelma Doria.fi. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Vaaliyön virhetuloksia selvitettiin viime hetkiin (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 25.3.1979, s. 16, HS Aikakone. Viitattu 6.6.2018.
| ||||||||||||||
