Länsimaiden perikato
| Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja | |
|---|---|
| Der Untergang des Abendlandes: Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Oswald Spengler |
| Kieli | saksa |
| Genre | kulttuurifilosofia |
| Kustantaja | Verlag C. H. Beck |
| Julkaistu | 1918, 1922 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Yrjö Massa (lyhennetty laitos) |
| Kustantaja | Kirjayhtymä |
| Julkaistu | 1961 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 459 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja (saks. Der Untergang des Abendlandes: Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte) on kulttuurifilosofi Oswald Spenglerin pääteos. Spenglerin 1 200-sivuisen teoksen ensimmäinen osa julkaistiin 1918. Spengler oli aloittanut kirjoittamisen 1911. Teos saavutti täyden mittansa 1922, kun toinen osa julkaistiin. Kirjassaan Spengler pyrkii todistamaan, että kulttuurit ovat eloperäisen kaltaisia järjestelmiä, jotka syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat – aivan kuten mikä tahansa eliö – ja että tällä kehityksellä on tietty säännönmukaisuus, joka toistuu kaikissa menneissä, nykyisissä ja tulevissa kulttuureissa.
Kulttuurien elinkaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spengler pitää kulttuurien nousuun ja rappeutumiseen liittyviä syysuhteita ihmiselle selittämättöminä tapahtumasarjona. Hän esittelee kirjassaan kahdeksan maailmassa esiintynyttä kulttuuria: babylonialainen, egyptiläinen, kiinalainen, intialainen, meksikolainen (mayat ja asteekit), apolloninen (antiikki), arabialainen ja faustinen (länsimainen). Spengler vertailee erityisesti antiikkia ja länsimaista kulttuuria tarkastellen esimerkiksi tieteiden, taiteiden ja aatteiden esiintymistä sekä niiden ajallista vastaavuutta. Länsimaisen kulttuurin huippukohdan hän sijoittaa 1700-luvun loppuun, ja näkee rappion alkavan 1800-luvusta. Taiteiden viimeisenä – kaikille kuoleville kulttuureille eli sivilisaatioille tyypillisenä – pyrähdyksenä hän näkee 1800-luvun loppupuolen, jonka jälkeisestä taiteesta (siis 1910-luvulle saakka) hän sanoo:
»Se mitä nykyään harjoitetaan taiteena, on voimattomuutta ja valhetta. Sitä on Wagnerin jälkeinen musiikki samoin kuin Manet'n, Cézannen, Leiblin ja Menzelin jälkeinen maalaustaide – –»
»Länsi-Euroopan maailmankaupungeissa esiintyy keinotekoisen kehityksen, persoonallisen omalaatuisuuden, ”uuden tyylin” ja ”aavistamattomien mahdollisuuksien” illuusioiden etsintää – –»
»Faustinen taide kuolee, kuten apolloninen, egyptiläinen ja jokainen muu taide, vanhuuden heikkouteen toteutettuaan sisäiset mahdollisuutensa ja täytettyään tarkoituksensa oman kulttuurinsa elämänkulussa.»
Spengler näki ”jäljittelyn” alkaneen jo 1800-luvun alusta. Hän arvioi länsimaisen kulttuurin tulevan tiensä päähän 200–300 vuoden kuluttua. Siihen asti se rappeutuisi, kunnes tuhoutuisi tavalla tai toisella. Spenglerin mukaan kulttuurin tyypillisiä vanhuudenmerkkejä ovat muun muassa kaupungistuminen, syntyvyyden väheneminen, individualismi, jäljittely (länsimaissa kertaustyylit), ammattiarmeijat ja uskonnottomuus.
Pseudomorfoosi on Spenglerin esittämä käsite tilanteesta, jossa jokin vanhempi sivilisaatio vaikuttaa nuorempaan niin vahvasti, että nuoremman mahdollisuudet löytää itselleen ominainen kulttuuri estyvät. Spenglerin morfologiseen kiinnostukseen vaikuttivat Goethen ajatukset. Esimerkkejä pseudomorfooseista ovat esimerkiksi kreikkalaisen kulttuurin vaikutus roomalaiseen sivilisaatioon ja länsimaiset vaikutteet keisarilliseen Venäjään, erityisesti Pietarin kaupungin synty.
Faustinen tiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oswald Spengler tarkastelee tiedettä kulttuurin tuotteena ja kyseenalaistaa näin tieteellisen objektiivisuuden ajatusta. Hänen mukaansa nykyaikainen länsimainen tiede on faustisen kulttuurin ja sielun ilmentymää ja sen itsetoteutusta ja se kehittyy kulttuurissa vaikuttavien perusmyyttien varassa. Antiikin tiede puolestaan oli apollonista ja arabialainen maagista. Faustisen kulttuurin ja ihmisen perusmyytit, sielullisuus tai henki liittyvät hänen mukaansa tahtoon, äärettömyyteen ja traagisuuteen ja nämä tulevat esiin kulttuurin kaikilla alueilla. Faustiset perusmyytit eivät hänen mukaansa saaneet samaa asemaa muissa kulttuureissa, mutta mahdollistivat länsi-Euroopassa tieteellisten teorioiden – kuvien – uudenlaisen faustisen muodon. Länsimaisessa fysiikassa, erityisesti barokin aikana tulee hänen mukaansa keskeiseksi tämän vuoksi voiman ja tilan käsitteet ja tämän vuoksi hän pitää esimerkiksi atomioppia myyttinä. Matematiikka kehittyy myös antiikin geometriasta monimutkaiseksi analyysiksi, jossa äärettömyyden käsitteellä on merkittävä rooli ja luku ”suureena” korvataan ”funktiolla”. Muissa kulttuureissa nämä eivät olisi olleet mahdollisia, eikä tieteen tekijä välttämättä tiedosta kulttuurisia vaikuttimiaan.[1]
Spenglerin mukaan tieteet kehittyvät kohti loppuaan lopulta ”järjen tyrannian” vaiheen kautta. Tällaiseksi hän nimittää aikakautta, jonka antiikki kohtasi myöhäishellenismissä ja jonka länsimainen kulttuuri kohtasi barokissa. ”Järjen tyrannian” ilmauksia ovat ”eksaktien tieteiden, dialektiikan, todistelun, kokemuksen ja kausaliteetin kultti”[2]. Spengler pitääkin tiedettä vahvasti uskonnon kaltaisena myyttien järjestelmänä. Lopulta hänen mukaansa länsimaiset tieteet eivät kykene enää uusiin mittaviin saavutuksiin kun kulttuurin sisäinen henkinen rakenne on ammennettu tyhjiin ja ne ovat toteuttaneet itsensä ”faustisen sielullisuuden idean” kuvana. Tämän vuoksi länsimaisen tieteen suurten keksintöjen päivät ovat ohi ja tiede lopulta näivettyy liialliseen hienosteluun ja pikkutarkkuuteen, eikä herätä enää suuria tunteita. Uutena kaiken suhteellistamisen vaiheena hän lyhyesti esittelee 1900-luvun alussa syntyneen suhteellisuusteorian ja siihen liittyviä ristiriitoja.[1]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Spengler, Oswald: Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjö Massa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1961.
- Spengler, Oswald: Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjö Massa. 2. korjattu painos, 4. painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4185-2.
- Spengler, Oswald: Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjö Massa. 5. painos (1. painos 1961). Tammen klassikkopokkarit. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2439-8.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Spengler, Oswald: Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja, s. 87–92, 229–266. (Der Untergang des Abendlandes: Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte, 1918, 1922.) Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjö Massa. 5. painos (1. painos 1961). Tammen klassikkopokkarit. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2439-8.
- ↑ Spengler 2002, s. 261.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Länsimaiden perikato, osa 1 ja osa 2 Internet Archivessa. (englanniksi)
- Juho Lindholm: Miksi ja kuinka lukea Spengleriä (Arkistoitu – Internet Archive). Lokakuu 2011.
- Hannu Salmi: Kulttuurihistoria ja länsimaiden perikato. Luento Turun akatemiatalossa 30.5.2012.
- Marja Jalava: Oswald Spengler ja suuret kulttuurikaudet. Historiallinen yhdistys ry.
- Georg Henrik von Wright: Ajatus ja julistus, WSOY 1961