Yrjö Kilpinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee säveltäjää, Mannerheim-ristin ritaria käsittelee artikkeli Yrjö Kilpinen (sotilas).
Yrjö Kilpinen.

Yrjö Henrik Kilpinen (4. helmikuuta 1892 Helsinki2. maaliskuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja akateemikko. Hänen tunnetuin sävellyksensä on Lippulaulu, jota on ollut tapana laulaa liputuspäivinä lipunnoston yhteydessä.

Yrjö Kilpinen opiskeli syksystä 1907 lähtien Helsingin musiikkiopistossa. Hänen sävellyksenopettajanaan toimi Erik Furuhjelm. Vuonna 1910 hän siirtyi jatkamaan opintojaan Wieniin (Paul Juon) ja 1913 Berliiniin (Otto Taubmann). Kilpinen arvosti saksalaista kulttuuria, ja hän sai vaikutteita ystävältään säveltäjä-kriitikko Moses Pergamentilta. Kilpinen jatkoi Suomessa yksityisopintojaan Toivo Kuulan, Väinö Raition ja Ilmari Krohnin johdolla.

Tyyliltään Kilpinen oli uusklassikko, vaikka hän olikin 1910-luvulla kiinnostunut ekspressionismin ilmaisumahdollisuuksista. Hän alkoi suuntautua uusklassismiin todennäköisesti jo Berliinin-aikanaan, mutta hänen varsinainen uusklassisminsa alkoi 1920-luvun puolessavälissä Koskenniemi-lauluista ja jatkui säveltäjänuran loppuun saakka.

Kilpinen tuli elinaikanaan tunnetuksi yksinlauluistaan, joita hän sävelsi yhteensä noin 800. Niiden lisäksi Kilpisen tuotantoon kuuluu muun muassa kuusi pianosonaattia ja sellosonaatti. 1930- ja 1940-luvulla Kilpinen oli Jean Sibeliuksen jälkeen kansainvälisesti tunnetuin suomalainen säveltäjä. Tuotteliaana lied-säveltäjänä hän kuuluu SchubertWolf-akselin jatkajaksi. Kilpinen nautti erityisen suurta suosiota natsi-Saksassa, mikä on jossain määrin rasittanut hänen mainettaan jälkikäteen.

Yrjö Kilpinen oli aktiivinen myös yhteiskunnallisesti ja toimi saksalaismielisessä äärioikeistolaisessa Suomen Valtakunnanliitossa. Toisen maailmansodan tapahtumien jälkeen ja äärioikeistolaisen maailmankatsomuksen kukistuttua hän on ollut jossain määrin persona non grata. Tämä näkyi muun muassa siinä, että Kilpisen, Rolf Nevanlinnan, V. A. Koskenniemen ja muiden natsisympatioista syytettyjen taiteen ja tieteen edustajien nimitys vuonna 1948 perustettuun Suomen Akatemiaan ei sujunut kitkatta. Muun muassa oikeusministeri Urho Kekkonen vastusti sitä jyrkästi ja esitti, että Akatemiaan valittaisiin vähemmän ristiriitaisesta maineesta kärsiviä henkilöitä. Vastalauseista huolimatta Kilpisestä tuli Suomen Akatemian ensimmäinen säveltaiteen edustaja.

Kilpinen sai professorin arvonimen vuonna 1942.

Yrjö Kilpisen puoliso oli pianisti Margaret Kilpinen (o.s. Alfthan). Kilpisen oppilaisiin kuului Seppo Nummi.

Huhtikuussa 1999 Yhdysvalloissa perustettiin Yrjö Kilpinen Society.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.