Moses Pergament

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Moses Pergament.

Moses Pergament (21. syyskuuta 1893 Helsinki5. maaliskuuta 1977 Tukholma, Ruotsi) oli suomalais-ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari ja Svenska Dagbladetin musiikkikriitikko.[1] Hän oli säveltäjä Erna Tauron setä ja kapellimestari Simon Parmetin veli.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pergament opiskeli viulunsoittoa Pietarissa ja toimi sitten neljä vuotta viulistina Helsingin Filharmonisen seuran orkesterissa. Samalla hän opiskeli Helsingin yliopistossa. Myöhemmin hän opiskeli Tukholman yliopistossa sekä Berliinin Stern-konservatoriossa. Hän järjesti ensimmäisen sävellyskonserttinsa Helsingissä vuonna 1914. Hän muutti Ruotsiin 1915 ja sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1918.[2][3]

Pergamentia ei hyväksytty pitkään aikaan jäseneksi Ruotsin säveltäjäyhdistykseen Föreningen Svenska Tonsättareen ”ulkomaalaisen syntyperänsä” vuoksi, vaikka Hilding Rosenberg ehdotti sitä toistuvasti 1930-luvulla. Vihdoin hänet valittiin 1945, silloin Natanael Bergin ehdotuksesta.

Pergamentin pääteoksena voidaan pitää vokaalisinfoniaa Den judiska sången (1944). Sävellystuotantoon kuuluvat myös baletit Vision (1924) ja Krelantems och Eldeling, kolme oopperaa, kaksi pianokonserttoa, Kol nidre sellolle ja orkesterille sekä joukko kamari- ja laulumusiikkia.

Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa teokset Vandring med Fru Musica, Ny vandring med fru Musica (suom. Retkiä musiikin maailmassa) ja Jenny Lind (myös suom.). Pergament toimi kriitikkona ensin Svenska Dagbladetissa ja sitten Nya Dagligt Allehanda- ja Aftontidningen-lehdissä.[3]

Moses Pergament on haudattu Tukholman eteläpuolelle juutalaiselle hautausmaalle.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 564–565. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  2. a b Kuolleita: Säveltäjä Moses Pergament. Helsingin Sanomat, 9.3.1977, s. 13. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  3. a b Moses Pergament 60-vuotias. Helsingin Sanomat, 21.9.1963, s. 19. Artikkelin maksullinen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]