Martti Turtola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martti Turtola
Martti Turtola
Martti Turtola
Syntynyt 16. marraskuuta 1947
Kansallisuus Suomi
Titteli Tietokirjailija, valtiotieteen tohtori

Martti Turtola (s. 16. marraskuuta 1947 Tampere) on valtiotieteiden tohtori, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti ja Helsingin sekä Turun yliopistojen dosentti. Vuosina 2001–2005 hän oli Suomen Viron-instituutin johtaja Tallinnassa ja sitä ennen mm. Helsingin yliopiston viestintäpäällikkö ja Kouvolan Sanomien päätoimittaja. Hän on kirjoittanut mm. Viron historiaan liittyviä tutkimuksia. Turtolan setä oli eversti Jussi Turtola, jonka kohtaloa Kiestingin motissa hän on käsitellyt kirjassaan Kyllä täällä kaatuakin voidaan: suomalainen upseerikohtalo 1941.[1]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tornionjoelta Rajajoelle: Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923–1940: puolustuspoliittinen vaihtoehto.1983. Väitöskirja.
  • Erik Heinrichs – Mannerheimin ja Paasikiven kenraali. 1988.
  • Risto Ryti: elämä isänmaan puolesta. 1994.
  • Liittoutuneiden Valvontakomission organisaatio ja sijoittuminen Suomeen. Teoksessa Suomi valvonnassa 1944–1947. 1997.
  • Aksel Fredrik Airo: taipumaton kenraali. 1997.
  • Heijastuksia: Keski-Uusimaan vuosikymmenet. 2000.
  • Kyllä täällä kaatuakin voidaan: suomalainen upseerikohtalo 1941. 2001.
  • Mannerheim-kirja. 2001
  • Presidentti Konstantin Päts: Viro ja Suomi eri teillä. 2002.
  • Jääkärikenraali Einar Vihma. Ihantalan taistelun ratkaisija. 2005.
  • Kauttakulkuliikenne Pohjolassa 1941–44. Teoksessa Jatkosodan pikkujättiläinen. 2005.
  • Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939-1940. 2008.
  • Kaikilla rintamilla – Toisen maailmansodan historia, yhdessä Lasse Pajalan kanssa. 2009.
  • Mennään kun käsketään! Nuorten miesten jatkosota, Vilho Kankareen sotamuistelmia. 2011.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesa Karonen: Everstin tragediassa konna on kenraali – Martti Turtola syyttää setänsä kuolemasta kenraali Siilasvuota. Helsingin Sanomat, 28.9.2000, s. Kulttuuriosastolla. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.10.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]