Hemming

Hemming (myös Hemmingus; n. 1290 – 21. toukokuuta 1366 Turku) toimi Turun piispana vuosina 1338–1366. Hän oli Suomen keskiajan mahtavimpia piispoja ja hallitsijoita.

Hemming oli syntyisin Bälingen pitäjästä, Uppsalan hiippakunnasta, Ruotsista. Hän perusti Turkuun tuomiorovastin viran (lat. Archipraepositus) vuonna 1340, koulun ja sairaalan sekä omilla kirjalahjoituksillaan tuomiokirkon kirjaston. Tuomiorovastin viran myötä tämän alaisuuteen tulivat liitetyiksi Nousiainen, Raisio, Santamala ja Lieto kappeleinensa. Hemming puolusti tarmokkaasti kirkon etuja valtiovaltaa vastaan. Hän kartutti kirkon maaomaisuutta ja julkaisi vuonna 1352 Suomen ensimmäisen kokoelman kirkollisia säädöksiä.

Hemming oli Pyhän Birgitan läheinen ystävä. 1497 paavi Aleksanteri VI vahvisti Hemmingin kultin. Hemmingin reliikkien translaatiojuhla (pyhän henkilön jäännösten juhlallinen siirtäminen kirkkoon) ja autuaaksi julistamisjuhla vietettiin Turussa 1514. Hänet oli tarkoitus julistaa pyhimykseksi, mutta uskonpuhdistuksen vuoksi prosessi jäi kesken. Hemmingin arkku on Turun tuomiokirkossa.

Ruotsalaisessa ja suomalaisessa kalenterissa Hemmingin päivä on yhä 22.5.

Lähteet

• Juhani Rinne: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.

Kirjallisuutta

• Birgit Klockars: Biskop Hemming av Åbo. Vasa: , 1960.