Satakunnan historiallinen maakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Historiallinen maakunta Suomessa
Satakunta
Satakunta.vaakuna.svg Historical province of Satakunta, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Satakunta kokonaan sekä
Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Keski-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa

Satakunnan historiallinen maakunta käsittää nykyisen Satakunnan maakunnan ja valtaosan Pirkanmaasta.[1] Lisäksi siihen on luetaan nykyisestä Etelä-Pohjanmaan maakunnasta Ähtäri, nykyisestä Keski-Suomen maakunnasta Keuruu ja Multia sekä nykyisestä Varsinais-Suomen maakunnasta Loimaa ja Oripää[2][3]

Alueellisena määrittelyperusteena Suomen historiallisille maakunnille muun muassa Kauko Pirinen ja Eino Jutikkala ovat pitäneet myöhäiskeskiajan linnaläänejä[4], joista rajoiltaan Satakuntaa vastaa likimain Kokemäenkartanon linnalääni[5] 1800-luvulla vakiintunut käsitys Satakunnan historiallisen maakunnan alueesta kuitenkin poikkeaa tästä jossain määrin, niin kuin on laita nykyään vakiintuneina pidettyjen Suomen historiallisten maakuntien rajojen kohdalla monissa muissakin tapauksissa, mitä Eino Jutikkalan mukaan "ei voi pitää muuna kuin suoranaisena erehdyksenä"[6]. Niinpä esimerkiksi Närpiö, joka nykyään luetaan Pohjanmaan historialliseen maakuntaan, on linnaläänijaossa ollut osa Kokemäenkartanon lääniä.[5]

Toinen mahdolllinen määrittelyperusta Suomen historiallisille maakunnille voisivat olla kansanomaisina nimityksinä (joskus myös "heimoina") hahmottuvat kulttuurialueet. Näissä Satakunta, samoin kuin ei myöskään Uusimaa, ei kuitenkaan ole mukana, vaan vanhoissa kansanomaisissa luokituksissa se on Uudenmaan tapaan luettu Hämeeseen.[7]

Satakunta mainitaan kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran vuonna 1331. Maininta on kirjeessä, joka on vahvistettu Satakunnan sinetillä ja joka on kopioitu Turun tuomiokirkon Mustaan kirjaan. [8]

Vaakuna on pysynyt muuttumattomana Ruotsin vallan ja kuningas Juhana III:n ajoista lähtien. Muun muassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa se esiintyy "Pohja-Suomen" (Norra Finland) vaakunana.

Satakunnan on esitetty jakaantuneen myöhäisrautakaudella Ala- ja Ylä-Satakuntaan sekä mahdollisesti kymmeneen muinaispitäjään, joita arkeologi Unto Salon ja historiantutkija Seppo Suvannon mukaan olivat Lempäälä, Vesilahti, Pirkkala, Kyrö, Karkku, "Tyrvää", Huittinen, Kokemäki, Köyliö-Säkylä ja Eura.[9] Väinö Voionmaan mukaan Hämeen mahtiasema jatkui Kokemäenjoen vesistön pohjoisilla latvoilla (Kyrö, Sastamala, Pirkkala)sydänkeskiajalle saakka.[10]

Teoria Satakunnan nimen alkuperästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiistellyn teorian mukaan Satakunnan nimi perustuu skandinaaviseen sanaan 'hund' tai 'hundare'. Tämän on tulkittu viitanneen noin sadan miehen sotajoukkoon, joka sata­kunta­laitoksen vallitessa koottiin tietyltä alueelta. Satakunta olisi tämän tulkinnan mukaan muodostanut hundare-alueen myöhäisrautakaudella. Nykytutkijoista tätä Satakunta-nimen tulkintaa on puolustanut muun muassa Unto Salo ja sitä ovat kritisoineet Jouko Vahtola ja Jaakko Masonen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jutikkala, Eino: Suomen maakunnat. Kotiseutu, 1949, nro 6-8, s. 143-149. Helsinki: Suomen kotiseutuliitto.
  • Paasi, Anssi: Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 8. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1986. ISBN 951-696-624-1.
  • Pirinen, Kauko: Uusien maakuntien vaakunakysymys. Kotiseutu, 1950, nro 7-8, s. 177-180. Helsinki: Suomen kotiseutuliitto.
  • Vilkuna, Kustaa: Maakunnat kulttuurialueina. Kotiseutu, 1949, nro 4-5, s. 69-76. Helsinki: Suomen kotiseutuliitto.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso Fokus, 6. osa, s. 3724, art. Satakunta. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  2. Pieni tietosanakirja, IV osa (San Remo - Öölanti, s. 839, Suomen kartta, johon maakuntien rajat on merkitty. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.
  3. Pieni tietosanakirja, IV osa (San Remo - Öölanti, s. 18, art. Satakunta. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.
  4. Jutikkala 1949; Pirinen 1950: 178; Paasi 1986: 55, 57.
  5. a b Jutikkala, Eino. Suomen historian kartasto, WSOY, Porvoo 1949.
  6. Jutikkala 1949:146–147; vrt. myös Paasi 1986: 66.
  7. Vilkuna 1949: 70; vrt. myös Jutikkala 1949: 143–144.
  8. Juhlavuodet 2011-2012 Satanen. 04/2010. Satakuntaliitto. Viitattu 19.1.2012.
  9. Salo, U: Ajan ammoisen oloista. Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008, s. 367-370.
  10. Alhonen P., Papunen P., Sarkki-Isomaa S.: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I vuoteen 1640, Julk. Honkajoen, Ikaalisten, Jämijärven, Kankaanpään, Kihniön ja Parkanon kunnat, 1996 Vammalan Kirjapaino Oy; s. 160-161

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.