Satakunnan historiallinen maakunta
|
Satakunta |
|
|---|---|
 |
 |
|
vaakuna |
sijainti |
| nykymaakunnat alueella | Satakunta kokonaan sekä Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Keski-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa |
Satakunnan historiallinen maakunta käsittää nykyisen Satakunnan ja valtaosan Pirkanmaasta.[1] Lisäksi siihen on luettu Etelä-Pohjanmaalta Ähtärin, Keski-Suomesta Keuruun ja Multian ja Varsinais-Suomesta Loimaan ja Oripään alueet[2][3]
Koska historiallisten maakuntien rajausperusteena Suomessa yleensä käytetyt linnaläänien rajat ovat saattaneet vaihdella ja myös poiketa myöhemmistä pitäjänrajoista, rajaus ei ole yksiselitteinen. Niinpä esimerkiksi Satakunnan historiallisen maakunnan kanssa likimain yhtenevänä pidettyyn Kokemäenkartanon linnalääniin on eri vaiheissa kuulunut alueita myös nykyisestä Pohjanmaan maakunnasta, ja muuallakin rajoissa on ollut vaihtelua.
Satakunta mainitaan kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran vuonna 1331. Maininta on kirjeessä, joka on vahvistettu Satakunnan sinetillä ja joka on kopioitu Turun tuomiokirkon Mustaan kirjaan. [4]
Vaakuna on pysynyt muuttumattomana Ruotsin vallan ja kuningas Juhana III:n ajoista lähtien. Muun muassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa se esiintyy "Pohja-Suomen" (Norra Finland) vaakunana.
Satakunta jakaantui myöhäisrautakaudella Ala- ja Ylä-Satakuntaan sekä mahdollisesti kymmeneen muinaispitäjään, joita professori Unto Salon mukaan olivat Lempäälä, Vesilahti, Pirkkala, Kyrö, Karkku, "Tyrvää", Huittinen, Kokemäki, Köyliö-Säkylä ja Eura.[5] Väinö Voionmaan mukaan Hämeen mahtiasema jatkui Kokemäenjoen vesistön pohjoisilla latvoilla (Kyrö, Sastamala, Pirkkala)sydänkeskiajalle saakka.[6]
[muokkaa] Teoria Satakunnan nimen alkuperästä
Kiistellyn teorian mukaan Satakunnan nimi perustuu skandinaaviseen sanaan 'hund' tai 'hundare'. Tämän on tulkittu viitanneen noin sadan miehen sotajoukkoon, joka koottiin tietyltä alueelta. Satakunta olisi tämän tulkinnan mukaan muodostanut hundare-alueen myöhäisrautakaudella. Nykytutkijoista tätä Satakunta-nimen tulkintaa on puolustanut muun muassa Unto Salo ja kritisoinut Jouko Vahtola ja Jaakko Masonen
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Otavan iso Fokus, 6. osa, s. 3724, art. Satakunta. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
- ↑ Pieni tietosanakirja, IV osa (San Remo - Öölanti, s. 839, Suomen kartta, johon maakuntien rajat on merkitty. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pieni tietosanakirja, IV osa (San Remo - Öölanti, s. 18, art. Satakunta. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Juhlavuodet 2011-2012 Satanen. 04/2010. Satakuntaliitto. Viitattu 19.1.2012.
- ↑ Salo, U: Ajan ammoisen oloista. Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008, s. 367-370.
- ↑ Alhonen P., Papunen P., Sarkki-Isomaa S.: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I vuoteen 1640, Julk. Honkajoen, Ikaalisten, Jämijärven, Kankaanpään, Kihniön ja Parkanon kunnat, 1996 Vammalan Kirjapaino Oy; s. 160-161
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Satakunta-sarja Satakuntalainen osakunta. Viitattu 1.6.2010.
Ahvenanmaa | Häme | Karjala | Lappi | Pohjanmaa | Satakunta | Savo | Uusimaa | Varsinais-Suomi
