Suomalainen keittiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leipäjuustoa ja lakkahilloa.
Puolukka on käytetty raaka-aine suomalaisessa keittiössä.

Suomalainen ruoka on perinteisesti saanut paljon vaikutteita Ruotsista, mutta varsinkin Itä-Suomessa on saatu paljon vaikutteita myös venäläisestä keittiöstä. Ilmaston ja harvalukuisen yläluokan vuoksi Suomessa on laitettu arkista, mutta energiapitoista ruokaa, pääasiassa aineksista, jotka säilyvät talven ylitse, kuten juureksista ja kaalista. Perinteisesti mausteita on käytetty hyvin niukasti, joskin suolaa melko paljon. Toki esimerkiksi Turun linnassa ja Viipurissa ylimystö söi keskieurooppalaiseen tyyliin kalliita tuontielintarvikkeita.

Koska ruokakulttuuri on viime vuosikymmeninä tullut yhä tärkeämmäksi osaksi kansallista identiteettiä, suomalaisista perinneruoistakin, tai ainakin niissä käytetyistä raaka-aineista, on pyritty laatimaan sellaisia ateriakokonaisuuksia, joita voi viedä ulkomaille. Tälle suuntaukselle on annettu nimeksi "uusi suomalainen keittiö" eli la nouvelle cuisine finlandaise.

Kansallisista erikoisuuksista vientikelpoisiksi suomalaiset huippukokit, muun muassa Eero Mäkelä, ovat kelpuuttaneet ainakin leipäjuuston, lakat, poronlihan eri muodoissa, graavikalan, puolukat, karpalot, riistalinnut, metsäsienet, hirven ja karhun. Näitä raaka-aineita höystetään erilaisilla yrteillä sekä Suomen luonnosta saatavilla raaka-aineilla, kuten katajanmarjoilla ja kuusenkerkillä. Toisaalta vientikelpoisiksi artikkeleiksi on kelpuutettu myös ulkomaista alkuperää oleva marsalkka Mannerheimin herkku vorschmack.

Suomalainen arkiruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen arkiruoka muistuttaa paljon muiden teollisuusmaiden ruokailutapoja. Arkisin aterioissa on yleensä vain pääruoka, joskus jälkiruoka, mutta ei juuri alkupaloja, ellei lisukesalaattia sellaiseksi lasketa. Useimmat suomalaiset syövät päivittäin vihanneksia, usein tuoreina salaatin tai raasteen muodossa.

Hiilihydraattien lähde vaihtelee: perunaa, pastaa ja riisiä vuorotellaan. Leipää syödään paljon, ja sitä tehdään monista viljalajeista (vehnä, ruis, kaura, ohra). Perinteiset täysjyväruisleivät, jälkiuunileivät ja erilaiset, joskus imelletyt ja makeat limput tekevät yhä kauppansa, vaikka uudenlaisiakin leipiä kaiken aikaa kehitetään.

Maitotuotteita kuluu melko paljon, ja erilaisia hapanmaitotuotteita on useita. Viiliä ja jogurttia syödään aamiaisella tai välipaloina, kermaviiliä ja smetanaa käytetään ruoanlaitossa. Piimää juodaan sellaisenaan tai käytetään leivonnassa tai juomissa.

Kesällä syödään uusia perunoita. Rapukauden alkaminen on lehtijuttujen arvoinen asia, vaikka rapujakin tuodaan pakastettuina ympäri vuoden. Samoin mansikoita syödään oman maan mansikkakaudella. Kaali, sienet, lammas ja mäti ovat sesonkiruokaa. Suomalaiseen ruokaan liittyvät leimallisesti myös hauskankuuloiset murresanat (esimerkiksi tuuvinki, hotsi, tytinä...)

Alueellisia keittiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalakukko on osa pohjois-savolaista keittiötä.
Perinteinen karjalanpiirakka.

Kansainvälisesti parhaana Suomen keittiöistä on pidetty Lapin keittiötälähde?. Siihen kuuluu leimallisesti poronliha, riista, lakat sekä leipäjuusto. Pohjois-Savoon kuuluvat kukot, umpinaiset leivonnaiset, joista ylivoimaisesti tunnetuin muoto on kalakukko. Etelä-Pohjanmaan herkkuja ovat piimävelli ja monet muut piimäruoat kuten piimälimppu. Itä-Suomen herkkuja ovat myös monet leivät. Karjalan ruokaperinteeseen puolestaan kuuluvat monet piirakat, kuten karjalanpiirakka, sultsina ja perunapiirakka sekä karjalanpaisti. Muita suomalaisia erikoisuuksia ovat muun muassa ruisleipä, mämmi, sienet, marjat, suomalainen naudanliha sekä kalaruoat. Edellä mainittu vorschmack kuuluu helsinkiläiseenlähde? ruokakulttuuriin. Hämeen alueellinen erikoisuus on imelletty perunalaatikko.

Kriittisiä kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Euroopan johtajista Silvio Berlusconi ja Jacques Chirac saivat aikaan paljon keskustelua suomalaisen ruoan huonosta mausta. Skotlantilainen huippukokki Gordon Ramsay kävi Suomessa lokakuun lopulla 2007 esittelemässä uutta keittokirjaansa Sunnuntairuokaa ja muita herkullisia reseptejä (Gordon Ramsay's Sunday Lunch and Other Recipes from The F Word). Vierailuillaan hän maisteli suomalaisia perinneruokia ja haukkui ne.[1][2]

Ruokakulttuurikeskuksen johtajan ja ruokakirjailijan Ulla Rauramon mukaan Suomessa vallitsee välinpitämätön suhtautuminen ruokaan ja ruokakulttuuriin. Ruuanlaittoon käytetään Suomessa entistä vähemmän aikaa ja ruokailu on ilotonta niin kodissa kuin kouluissakin. Suomessa ruuan laatu ja maku ovat jääneet sivurooliin, koska suomalaisia vaivaa halvan ruuan huuma. Rauramon mukaan Suomessa perheet syövät harvoin yhdessä, ja moni suomalaislapsi ei osaa käyttää edes veistä ja haarukkaa vielä koulua aloittaessaankaan.[3]

Aiemmin arvostelua on esitetty suomalaisten arkisin syömän ruoan yksipuolisuudesta, vihannesten vähyydestä ja liiasta suola- ja kolesterolipitoisuudesta, arvostelijoina ovat olleet terveysasiantuntijat kuten tohtori Pekka Puska Pohjois-Karjala-projektin yhteydessä. Onkin osoitettu, että korkea suolapitoisuus aiheuttaa verenpaineen kohoamista ja korkea LDL-kolesterolitaso on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Eräs uusia suomalaisia erikoistumisen alueita onkin erilaiset funktionaaliset tuotteet, kuten kolesterolia alentavat tuotteet.

Suomalaisia perinneruokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilta-Sanomat: Gordon Ramsay: Suomi-ruoka on sontaa! 29.10.2007. Viitattu 29.10.2007.
  2. MTV3: Kauhukeittiön Gordon Ramsay paljasti Victoria Beckhamin ruokavalion 29.10.2007. Viitattu 29.10.2007.
  3. Ruoka on positiivisen vallankäytön väline 17.1.2013. PS Kustannus. Viitattu 18.1.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltonen, Turkka & Arkko, Martti: Lallin pidot: Elämys- ja ruokamatka Suomen esihistoriaan. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3106-5.
  • Asplund, Ulla (toim.): Sahtikirja. Lammi: Suomen sahtiseura, 1990. ISBN 952-90-2174-7.
  • Isotalo, Merja: Pitopöydässä ja nuotiolla: Suomalaisen ruokakulttuurin opinto-opas. Helsinki: Maa- ja kotitalousnaisten keskus, 1999. ISBN 952-5302-01-6.
  • Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  • Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
  • Kolmonen, Jaakko: Mitä minä syön. Helsinki: Patakolmonen, 1999. ISBN 952-5090-04-3.
  • Rannikko, Götha: Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä: Ruokaperinnettä Kainuusta. Kajaani: Oulun yliopisto, Lönnrot-instituutti, 1999. ISBN 951-98272-1-8.
  • Rauramo, Ulla: Ruis: Suomalaisten salainen ase. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-321-1.
  • Sillanpää, Merja: Happamasta makeaan: Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Vantaa: Finfood, 1999. ISBN 952-5244-02-4.
  • Uusivirta, Hilkka: Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982 (4. painos 1998). ISBN 951-0-10696-8.
  • Venhola, Teija: Syömään!. Helsinki: Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-49-7.
  • Kurjenlento, Virpi & Repo, Sami: Suomalaista voimaruokaa. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-4925-40-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]