Kalakukko
Wikipedia
Kalakukko on suomalainen perinneruoka, yleisemmin Savossa tarjottu ja valmistettu. Se on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi heinäkuussa 2002.[1]
Kalakukossa ruistaikinakuoren sisään leivotaan yleisesti kalaa sekä sian kylkeä. Kalakukkoa paistetaan perinteisesti pitkään, 5–7 tuntia, kiviarinalla ja nautitaan eväänä. Kalakukossa sana kukko ei luultavasti liity kanalintu-urokseen eli kukkoon, vaan nimen alkuperä on muualla. Yhden selityksen mukaan nimi liittyy kätkemiseen ja paketoimiseen, kalakukon kuori on siis eräänlainen kukkaro. Nimityksen alkuperänä voi olla myös huippua, kukkuraa tai kukkulaa tarkoittava sana kukku. Onhan kalakukko muihin leivonnaisiin verrattuna muodoltaan kukkurainen.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Savolainen kalakukko
Kalakukko on muun muassa muuttoliikkeen myötä tullut suosituksi Savon ulkopuolellakin. Kalakukon voi nauttia lämpimänä tai kylmänä. Perinteisesti kalakukon päälle sipaistaan voita.
Kalakukon avaamiseen liittyy kaksi erilaista koulukuntaa: Ensimmäisen mukaan kukon päälliseen leikataan pyöreä aukko tai kuorta lähdetään leikkaamaan spiraalimaisesti kukon ympäri sen mukaisesti, miten syönti edistyy. Silloin saadaan ensimmäinen pala kuorta nautittavaksi ja reiän kautta päästään käsiksi herkulliseen sisällykseen. Toisen koulukunnan mukaan kukko leikataan siivuiksi, joissa on sekä kuorta että sisällystä.
Myös kalakukon perusraaka-aineesta on kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan kalakukko tulee tehdä muikusta, toisen mukaan ahvenesta. Raaka-aineen mukaiset kutsumanimet ovat muikkukukko ja ahvenkukko.
[muokkaa] Patakukko, kahvallinen kalakukko ja säilyke
Kalakukko voidaan myös valmistaa pataan, jolloin taikinakuorta asetellaan padan pohjalle ja kanneksi. Tällöin kukkoa nimitetään "patakukoksi" tai "kuppikukoksi". Kukosta tunnetaan myös versio nimeltään ripakukko, jossa taikinakuoreen sijoitetaan vitsaksista punottu lenkki kahvaksi. Nykyisin kalakukkoja on saatavana myös purkitettuna säilykkeenä.
[muokkaa] Yläkainuulainen kalakukko
Suomussalmella, Kuusamossa ja myös Vienassa on savolainen kalakukko ollut tuntematon vielä 1950-luvulla. Siellä kalakukko tehtiin siten, että ruisleipätaikinalevylle ladottiin kevyesti suolatut kalat - mieluusti siikoja - ja levyn reunat käännettiin sivuilta kalojen päälle. Päädyt jäivät auki. Paistamisaika on vain leivän ja kalan kypsymiseen tarvittava aika, siis huomattavan lyhyt savolaiseen kukkoon verrattuna. Tällaisessa kukossa eivät kalan ruodot ehtineet hautua pehmeiksi, vaan kalat oli ruodittava tavalliseen tapaan, mutta leipäaines maistui samalta kuin savolaisessa kalakukossa. Vienasta Kuusamon kautta matkanneilla laukkukauppiailla on ollut ns. räätijauhoista leivottuja vaaleita kukonkuoria. Silminnäkijän mukaan heillä oli alkumatkasta varaa heittää leipäkuoria sammalikkoon ruokailupaikkalla. Siis kala oli tärkeämpi kuin kuori.
[muokkaa] Kalakukko kiekuu
Savossa puhutaan perinteisesti kalakukon kiekumisesta. Jos kalakukko "kiekuu", tarkoitetaan sitä, että uunissa olevan kukon kuori murtuu, ja sen täytteiden nesteet alkavat valua arinan pohjalle. "Kiekuminen" korjataan lisäämällä murtumakohtaan leipomisesta ylijäänyttä taikinaa. Humoristien mielestä kiekuminen voi tarkoittaa myös ylenmääräisen kalakukonnauttimisen jälkiseurauksina usein tapahtuvia kaasunpurkauksia.
[muokkaa] Muita kalakukkoa muistuttavia ruokalajeja
Läheistä sukua kalakukolle on pohjoiskarjalainen lanttukukko, jonka täytteen perusraaka-aine on lanttu. Perinteisesti Itä-Suomessa kukkoja valmistetaan myös lihasta ja perunasta.
