Homonymia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Homonymia (muinaiskreikaksi ὁμωνυμία 'samannimisyys; monitulkintainen sana') tarkoittaa kielitieteessä sanojen rakenteellista monitulkintaisuutta. Sanat ovat keskenään homonyymeja, jos ne kirjoitetaan tai äännetään samalla tavalla mutta niillä ei ole muuten mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos kyse on nimenomaan kirjoitusmuotojen yhteneväisyydestä, puhutaan homografiasta. Samoin äännettyjä sanoja taas kutsutaan homofoneiksi riippumatta kirjoitusasusta.

Koska suomen kirjoitus on suhteellisen foneemista, suomen kielen homonyymit ovat yleensä sekä homografeja että homofoneja. Joissain yhteyksissä tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Puhekielessä sanat kuin ja kun saatetaan molemmat lausua [ku(n)], mutta, jos ne silti kirjoitetaan eri tavalla, ne ovat homofoneja olematta samalla homografeja. Esimerkiksi englannin kirjoitusjärjestelmän idiosynkrasia tarjoaa enemmän mahdollisuuksia. Sanat two ja too ovat homofoneja, mutteivät homografeja. Lead merkityksessä 'johtaa' ja lead 'lyijy' taas ovat homografeja, mutteivät homofoneja ([li:d] vs. [lɛd]).

Homonymian ja polysemian välinen raja on usein hankala määrittää. Käänteisessä tapauksessa, kun usea sana tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa, puhutaan synonyymeistä.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen tyypillisiä homonyymejä ovat esimerkiksi sanat

  • viini (nuolikoteloa tarkoittava sana viini taipuu viini - viinen - viintä kun taas juoman taivutus on viini - viinin - viiniä),
  • kuusi (taivutukset kuutta ja kuusta erottavat jälleen eri sanat) ja
  • juuri, jolla on konkreettisen puun juuren lisäksi myös aikamerkitys 'äsken, hetki sitten'.

Kahdesta käsitteestä käytetään siis samaa ilmiasua. Näitä sanoja on pidettävä eri lekseemeinä, vaikka ne sekä äänne- että kirjoitusasunsa puolesta ovat samanlaisia.

Homonyymeilla leikittely on suosittu harrastus.lähde? Tuttuja homonyymisia lauseita ovat "Osta kiikari, sillä näet nimittäin" sekä "Ensin saunotaan ja sitten syödään vasta." Moni tunnettu mainos- ja iskulause rakentuu homonymian huomioarvolle: "Voita ei mikään voita." "Ravista rahaa." "Älä aja sataa kun sataa." "Stadissa saa pyöriä." "Jano tulee ennen pitkää" (olutmainos). "Haetaan lakkaa satamasta, kun lakkaa satamasta." "Piilevät piilevät piilevät piilevissä piilevissä." "Tukki tukki tukkitien." "Etsivät etsivät aitoja aitoja kepeillä kepeillä."

Ulkomaalaisen kuuntelijan on vaikea uskoa seuraavassa keskustelussa olevan mitään järkeä, jossa isäntä sanoo Kokko-rengille juhannusaattona:

-Kokko! Kokoo kokoon koko kokko. -Koko kokkoko? -Koko kokko.

Homonymian asteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydellisestä homonymiasta puhutaan, kun molempien homonymiasuhteen jäsenten kaikki taivutusmuodot ovat samanlaisia. Tällaisten parien osuus kielessä jää yllättävän pieneksi, sillä yleensä ymmärtämisen kannalta on tärkeää, että edes jokin muoto sanasta voidaan osoittaa erottamaan sanat eri lekseemeiksi. Käytännössä homonymia aiheuttaa synnynnäisille kielenpuhujille kuitenkin erittäin harvoin ongelmia.

Luokkien sisäisestä homonymiasta puhutaan silloin, kun jokin tietty muoto, esimerkiksi jokin sijamuoto, saa kaksi eri sanaa muistuttamaan sattumalta toisiaan. Esimerkiksi paloissa voi olla monikon inessiivi sanoista palo, pala tai palko. Tällöin on oleellista, että homonyymit kohtaavat juuri saman taivutusluokan sisällä. Mikäli sanojen taivutusasut muistuttavat toisiaan, mutta ne eivät ole saman taivutusluokan sisällä, puhutaan luokkien välisestä homonymiasta. Esimerkiksi kuusta voi olla sanan kuusi yksikön partitiivi tai sanan kuu yksikön elatiivi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]