Lanttu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lanttu
Rutabaga2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Kaalit Brassica
Laji: napus
Kaksiosainen nimi
Brassica napus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lanttu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lanttu Commonsissa

Lanttu (Brassica napus tai Brassica napus ssp. rapifera), josta käytetään myös nimiä räätikkä ja räätikäs, on juures. Se on Euroopassa nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmoja, onko siitä suoraan syntynyt lantun esiaste, josta on lantun lisäksi kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaalia muistuttava maku on antanut monessa kielessä nimen lantulle. Ruotsiksi se on kålrot ja saksaksi Kohlrübe. Nimet ovat syntyneet paljon ennen kuin tiedettiin mitään lantun risteytymäalkuperästä nauriin / kaalin ja rypsin kanssa.[1]

Pohjolassa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti, sitä onkin sanottu Pohjolan appelsiiniksi. On sanottu leikkisästi, että lantulla ja paloviinalla on sama levinnäisyysalue eli Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Ruotsalaiset tutustuttivat englantilaiset lanttuun vasta 1700-luvulla. Englannin ja ranskan kielessä lantun nimi onkin "swede", ruotsalainen. Sitä, että lanttu olisi ruotsalainen alkuperältään, ei ole todistettu.

Lantun merkitys Suomen vanhassa maataloudessa oli vähäisempi kuin nauriin. Lantun nimi johdetaan ruotsin kielen sanasta planta eli taimi, koska sen kasvuaika on pitkä ja taimet yleensä esikasvatetaan.[1]

Lajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajikkeet on ryhmitelty kelta- ja valkomaltoisiin. Paksuhko kuori on lajikkeen mukaan kellertävä, ruskeanpunertava, vihreä tai violetti. Kelta­maltoisia lajikkeita käytetään enimmäkseen ihmis­ravinnoksi, valko­maltoisia rehuksi.[1]

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanttu on savimaan kasvi, jota voidaan viljellä hyvin lannoitetussa hiekkamaassakin. Viljelykierron tulisi olla ainakin 4 vuotta tautien ja tuholaisten torjumiseksi. Boorin puute vaivaa helposti lanttua, ja se ilmenee siten, että malto on lasittunut ja siinä on ruskeita laikkuja ja jopa onkaloita.

Lanttu viihtyy parhaiten kosteassa ilmastossa, vesistöjen lähellä. Sitä voidaan viljellä Suomessa Lappia myöten.

Taudeista möhöjuuri vaivaa lanttua eniten, ja sitä torjutaan säännöllisellä kalkituksella ja viljelykierrolla.

Käyttö ja säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanttu korjataan myöhään syksyllä: naatit listitään ja juuret typistetään. Lanttu tulee säilyttää kellarissa tai kylmiössä, ideaali lämpötila on 0 astetta ilman suhteellisen kosteuden ollessa yli 95 %.

Lanttua voi käyttää raasteena, keitoissa, välipalana, lanttu­kukossa ja erityisesti joulu­ruokana suositussa lanttulaatikossa. Aikaisemmin myös lantun lehtiä on käytetty vihanneksena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 209-210. WSOY, 1997. ISBN 9510212954.

Aiheesta enemmän[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]