Punajuurikas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punajuurikas
Buraki poznan.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Savikkakasvit Chenopodioideae
Suku: Juurikkaat Beta
Laji: vulgaris
Muunnos: conditiva
Kolmiosainen nimi
Beta vulgaris subsp. Vulgaris var. conditiva
Katso myös
 Commons-logo.svg Punajuurikas Commonsissa

Punajuurikas eli punajuuri (Beta vulgaris subsp. Vulgaris var. conditiva) on juurikkaan (Beta vulgaris) muunnos.

Viljelyn historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajuurikasta käytettiin salaatteihin ja muihinkin ruokiin jo ajanlaskun alussa Välimeren maissa.[1] Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta juurikkaasta ovat 1500-luvulta, mutta juurikkaat olivat aluksi väriltään vaaleita tai keltaisia, kun punajuurinen muoto jalostettiin vasta 1600-luvulla.[1]

Punajuurikas oli vuoden vihannes vuonna 2008 (Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry). Se sisältää runsaasti hyödyllisiä kivennäisiä ja vitamiineja. Juurimukulan lisäksi myös kasvin lehdet ja nuoret versot ovat salaatteihin käyttökelpoisia. [1]

Suomeen laji tuli 1800-luvulla.[1] Suomessa sopimustiloilla teollista valmistusta varten viljellään punajuurikasta lähes 400 hehtaarin peltoalalla[1].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajuurikas muodostaa mehevän mukulan, joka voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeesta riippuen. Hyvä punajuurikas on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikasta, joka on sisältä punavalkoraidallinen. Punajuuren punaisen värin aiheuttavat betalaiinit betaniini, betanidiini ja isobetaniini, mutta mukana on myös keltajuurikkaan värin aiheuttavia betaksantiineja.[2] Punajuurikkaan väriainetta käytetään myös elintarvikevärinä E162[3].

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borssikeittoa.

Punajuurikas on värinsä vuoksi erityisesti joulunajan juures, mutta hyvän säilyvyytensä vuoksi se on käyttökelpoinen pitkälle kevääseen. Kotioloissa punajuurikas on usein tutuimmillaan juuri säilykkeenä. Tuore punajuurikas on kuitenkin erilaisiin ruokiin soveltuva monipuolinen vihannes. Punajuurikas sopii raakaraasteeksi, pihveihin, patoihin, muhennoksiin, laatikoihin ja keittoihin. Tuttuja punajuurikasruokia ovat jouluinen rosolli sekä venäläinen borssikeitto. Punajuuren käyttö raakaraasteena ei kuitenkaan ole suositeltavaa Eviran mukaan[4]. Punajuurikkaan kuorta, kantaa ja juuren päätä ei pidä poistaa ennen keittämistä, ettei punainen väriaine liukene keitinveteen. Tuoretta punajuurikasta säilytetään kylmässä, +2...+4 asteen lämpötilassa.

Punajuuren tuttu ominaisuus on että se värjää paitsi sormet, myös virtsan ja ulosteenkin. Se voi lisätä elimistön typpioksidipitoisuuksia. Punajuurikas sisältää nitraatteja, ja siksi se ei sovellu aivan pienten lasten ravinnoksi.

Punajuurikasta saa kaupasta raakanakin ympäri vuoden sekä keitettynä ja säilöttynä, joten salaatin tekeminen on yksinkertaista. Punajuurikas on myös suosittu kotipuutarhan kasvi. Sen säilytys on kellarissa helppoa. Tosin raakana se on parhaimmillaan korjuun jälkeen syksyllä ja säilytyksessä sen sokeri muuttuu tärkkelykseksi ja mukula menettää makeutta ja mehevyyttä.[1] Punajuuri säilyy jääkapissa keitettynä muovipussissa 2-3 viikkoa. Raaka punajuuri säilyy jääkaapissa useita kuukausia yhdessä piparjuuripalan kanssa[5]. Parhaiten punajuuri säilyy kuitenkin keitettynä etikkaliemessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ella Räty: Viljelykasvien nimistö

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]