Maa-artisokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maa-artisokka
Sunroot growing.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Auringonkukat Helianthus
Laji: tuberosus
Kaksiosainen nimi
Helianthus tuberosus
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Maa-artisokka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maa-artisokka Commonsissa

Maa-artisokka (Helianthus tuberosus), jota kutsutaan toisinaan myös mukula-artisokaksi, on Perusta kotoisin oleva alun perin intiaanien viljelykasvi.[1]

Maa-artisokka muodostaa syötäviä maanalaisia mukuloita, joista sitä myös kasvatetaan samaan tapaan kuin perunaa. Mukulat sisältävät runsaasti inuliinia, joka sopii diabeetikolle erinomaisesti, sekä jonkin verran hedelmäsokeria.[2] Kasvilla on 1,5–2,5 metriä korkea varsi ja keltaiset, auringonkukkia muistuttavat kymmensenttiset kukat.[3][4]

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa-artisokat istutetaan multavaan maahan harvakseltaan, puolen metrin päähän toisistaan. Kasvukausi on pitkä. Mukulat ovat valmiita nostettaviksi kukkien lakastumisen jälkeen, mutta sen jälkeen ne voi nostaa koska tahansa, vaikka vasta seuraavana keväänä.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa-artisokkaa ei tunnettu Euroopassa vielä keskiajalla. Se kulkeutui Amerikan mantereelta vuonna 1613 Ranskaan ja sieltä edelleen Englantiin vuonna 1616. Alkuun kasvia pidettiin arvossa ja sitä käytettiin runsaasti varsinkin makeissa ruoissa. Melko nopeasti se levisi Suomeenkin, ainakin Turkuun, jossa sitä Tillandzin kasviluettelon mukaan viljeltiin jo 1600-luvulla. Perunan yleistymisen myötä maa-artisokan viljely Euroopassa on vähentynyt huomattavasti.

Maa-artisokka saattaa aiheuttaa siihen tottumattomalle ilmavaivoja, jotka kuitenkin hellittävät, kun käyttöä jatketaan.[4] Vuonna 1621 John Goodyer kirjoittikin: "Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi." Ilmavaivoja aiheuttaa kasvin sisältämä inuliini, jota ihmisen ruuansulatus ei kykene hajottamaan. Paksusuolessa inuliini alkaa sitten käydä ja aiheuttaa runsasta, joskin vaaratonta, kaasun muodostusta.[2][4]

Nimestään huolimatta maa-artisokka ei ole läheistä sukua latva-artisokalle, vaan kuuluu auringonkukkien sukuun.[1] Maa-artisokan englanninkielinen nimi "Jerusalem artichoke" on harhaanjohtava ja on ilmeisesti peräisin auringonkukan italiankielisestä nimestä "girasole", joka englanniksi kuulostaa lähes samalta kuin Jerusalem.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ITIS
  2. a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 220-221. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  3. Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Maa-artisokka, vuoden 2008 maatiaiskasvi Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry. Viitattu 6.11.2013.
  4. a b c Tohtori.fi
  5. Keltaisena huojuva pelto kätkee muhkuraisia gourmet-mukuloita Aamulehti 2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa-artisokan mukuloita
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.