Raparperi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raparperi
Rabarber in bloei.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Raparperit Rheum
Laji: rhabarbarum
Kaksiosainen nimi
Rheum rhabarbarum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Raparperi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Raparperi Commonsissa

Raparperi (Rheum rhabarbarum) on tatarkasveihin kuuluva erittäin hapan vihannes, jonka meheviä lehtikantoja käytetään ravinnoksi. Raparperi voidaan käyttää esimerkiksi piirakoissa, makeissa keitoissa ja hilloissa.

Raparperi luultavasti tunnettiin keskiajalla, mutta sitä ei koskaan käytetty elintarvikkeena, vaan se luokiteltiin pikemminkin myrkylliseksi tai syötäväksi kelpaamattomaksi kasviksi. Vuonna 1612 raparperin lääkinnällisistä ominaisuuksista julkaistiin teos ”De Rhapontico”. Vielä 1700-luvulla kasvia pidettiin puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä eikä sitä käytetty elintarvikkeeksi.[1]

Raparperin nimi tullee ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä vietiin maailmalle. Tehokkaana lääkekasvina pidettyä raparperia kasvoi Uralin rinteillä, ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea - Rha Barbarum.[1]

Ulkonäkö ja kasvutapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raparperin suurikokoiset lehdet kasvavat maavarresta pitkän lehtiruodin päähän. Luonnonvaraisella kasvilla lehtiruodin halkaisija on noin 2,5 cm, pituus 60 cm, ja lehden halkaisija 60 cm. Lehdet nousevat varhain keväällä, myöhemmin kesällä kehittyy kukkavarsi, johon tulee vihertävänvalkoisten kukkien muodostama kukinto.[2]

Ominaisuudet elintarvikkeena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadassa grammassa raparperia on 5,5 grammaa hiilihydraatteja eikä juuri lainkaan rasvaa tai proteiinia. C-vitamiinia on 5 mg, A-vitamiinia 5,1 µg.[3]

Raparperi sisältää oksaalihappoa. Oksaalihappo sitoo elimistön soluista kalsiumia, jos sitä ei ole muuten saatavilla. Runsaina annoksina raparperia nautittaessa olisi syytä nauttia samalla kalsiumpitoista ruokaa tai juomaa, esimerkiksi maitoa.[4] Kalsiumia on eniten luun soluissa, joten oksaalihaposta voi olla haittaa luustolle. Oksaalihappo voi pahentaa kihtipotilaan tai niveltulehdusta potevan vaivoja.[5]

Oksaalihappo muodostaa kalsiumin kanssa veteen lähes liukenemattoman yhdisteen, kalsiumoksalaatin, josta voi joillekin ihmisille muodostua elimistössä virtsa- ja munuaistiehyitä tukkivia kiviä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kalle Hamm
  2. Rhubarb Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.3.2014.
  3. Raparperi, Käsittelemätön tai tuore THL. Viitattu 8.3.2014.
  4. Kotimaiset Kasvikset
  5. RaparperiKasvikset.fi
  6. puutarha.net

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]