Mämmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kulhollinen mämmiä kerman kera.

Mämmi on makea suomalainen perinneruoka, jota syödään varsinkin pääsiäisen aikaan. Sen arvellaan juhlaruokana olevan juutalaisen happamattoman leivän vastine. Mämmi on imellytettyä puuroa joka valmistetaan pääosin vedestä, maltaasta ja ruisjauhosta.[1]

Suomessa täysin imelä mallaspitoinen mämmi oli vanhastaan vain Länsi-Suomen ruoka. Muualla maassa ja etenkin idässä tunnettiin sen sijaan jauhoista imelletyt hapanimelät mämmit, kuten hapanmämmi ja syötävä taikina, jotka ovat vellimäisiä ja imeltämisen jälkeen lievästi hapatettuja. Nämä ovat myös laajalti tunnettuja itäeurooppalaisia ruokialähde?. Makea, maltaista ja jauhoista imellytetty pääsiäismämmi tuli tunnetuksi koko Suomessa emäntäkoulujen, keittokirjojen ja sanomalehdissä olleiden reseptien kautta, Etelä-Karjalassa ja Lapissa vasta 1930-luvun jälkeen.[1]

Nimitys perinteiselle koivun tuohesta valmistetulle mämmin paisto-, säilytys- ja tarjoiluastialle on tuokkonen taikka rove eli rope tai ropponen.

Nykyään mämmi tarjotaan yleensä jäähdytettynä sokerin ja kerman tai maidon kera,[1] mutta aikaisemmin sokeria ei käytetty ja kermakin oli hapanta ja smetanan tyyppistä. Teolliset mämmit ovat yleensä sesonkituotteita, joiden tavanomainen myyntiaika on tammikuun alusta pääsiäiseen saakka. Mämmiä myydään reilut pari miljoonaa kiloa vuodessa, josta noin viidennes muulloin kuin pääsiäisenä.[1] Suurista valmistajista vain Kymppi-Maukkaat (Kymppi Mämmi) valmistaa mämmejä ympäri vuoden. Mämmiä myydään niin kylmätuotteina kuin pakasteinakin.

Kaikkien muiden lisäaineiden kuin säilöntäaineiden käyttö mämmissä on kielletty.lähde?

Persialaiset käyttävät samaan tapaan valmistettua "mämmiä" persialaisessa uudessa vuodessa, joka on kevään ensimmäinen päivä. He kutsuvat sitä nimellä sämänulähde?.

Paikannimissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikana, jolloin kievareita ei vielä ollut, yövyttiin tilapäisissä majapaikoissa, joista osa oli myös erämiesten sijoina. Historiantutkija Jaakko Masosen mukaan paikannimistön perusteella Hämeen Härkätien varrella tällaisia olivat Rengon Asemi, Tammelan Pyhäjärven Mämmi, Mämmikallio ja Mämmikari sekä Marttilan Pirttiniemi. Paikannimissä on säilynyt myös viittaus vanhaan hämäläiseen matkamuonaan, mämmiin eli imellettyyn jauhotahnaan. Muita matkaeväitä olivat puuro, talkkuna ja hapan kala.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hopsu-Neuvonen, Arja: Mämmin historia (teoksesta 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (2008)) Martat.fi. Viitattu 22.4.2014.
  2. Masonen, Jaakko, Ojanen, Eero & Heikkinen, Markku: Härkätie - Hämeen Härkätien matkailuopas. Härkätie-toimikunta. Karisto, Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-3890-9
  3. Masonen Jaakko: Hämeen Härkätie. Teoksessa: Maata, jäätä, kulkijoita - tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860, toim. Tapani Mauranen. Tielaitos. Edita, Helsinki 1999. ISBN 951-37-1782-8

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mämmi.
Wikikirjasto
Wikikirjaston keittokirjassa on resepti aiheesta: