Daniel Juslenius

Wikipedia

Suomalaisuuden puolestapuhuja ja sanakirjantekijä Daniel Juslenius.

Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 1676 – 17. heinäkuuta 1752) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä. Hän oli myös Turun akatemian heprean ja kreikan kielten (1712–) sekä teologian (1727–) professori.

Jusleniusta on pidetty Suomen ensimmäisenä fennofiilinä ja innokkaana suomalaisuuden puolestapuhujana. Hän esitti teoksissaan suorastaan liioittelevia kuvauksia Suomen kansan menneisyydestä. Hän kirjoitti muiden muassa teoksen Aboa vetus et Nova ("Vanha ja uusi Turku", 1700), jossa hän esitti antiikin Rooman ja Kreikan sivistysten olevan peräisin Suomesta. Toinen Jusleniuksen teoksista oli Vindiciae Fennorum ("Suomalaisten puolustus", 1703). Molemmat teokset edustavat kotiseutukuvauksia, joiden kirjoittaminen tuli 1600-luvun puolivälistä lähtien muodikkaaksi. Kuvausten tarkoituksena oli inventoida suurvalta-ajan Ruotsin omistuksia.

Sisällysluettelo

1 Jusleniuksen Suomi-kuva
2 Juslenius kielitieteilijänä ja kirkonmiehenä
3 Katso myös
4 Viitteet
5 Lähteitä
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Jusleniuksen Suomi-kuva

Juslenius juonsi suomalaisten sukujuuret ajan tavan mukaan Raamatusta, Maagogin suvusta. Hänen mukaansa Maagogin jälkeläiset vaelsivat Suomeen vedenpaisumuksen jälkeen. Tässä niin kutsutussa goottilaisessa historiankirjoituksen perinteessä oli kyse perustavan myytin tuottamisesta kansalle. Sille annettiin geneettinen yhteyden tunne ja omistusoikeus asumaansa maa-alaan.

Juslenius ylisti Suomea kaikinpuolisesti. Hän kehui maan erinomaista satoisuutta ja suomalaisten sivistystä. Suomalaiset olivat keksineet hänen mukaansa kirjoitustaidon jo ennen roomalaisia. Ajalle tyypilliseen tapaan Juslenius hyödynsi tutkimuksissaan kielitiedettä. Hän selitti muiden muassa suomalaisten maineen hakkapeliittoina, urheina sotureina, johtamalla nimityksen sanayhdistelmästä hakkaa päälle. "Suomalaisten loputon into lyödä viholliset synnytti uuden sanan 'hakkapeliitta' ('hakkaa päälle' merkitsee lyö, iske, hakkaa kaikin voimin'), jonka kuuluessa Puola aina vapisi ja itävaltalaiset ja pyhän (jos jumalat tämän sanan sallivat) liigan puolustajat useimmiten joutuivat kauhun valtaan ja menettivät henkensä." Jusleniuksen mukaan sanat eivät ole syntyneet turhaan eli ilman niitä tarkoittavien asioiden olemassaoloa. Jos suomalaiset kerran huusivat vihollisten hakkaamista, heidän täytyi olla taisteluissa niskan päällä.

Jusleniuksen Suomen-suitsutus on ohjannut ajattelemaan, että hänen motiivinaan olisi ollut Suomi-kuvan kirkastaminen. Tästä syystä häntä on pidetty Suomen ensimmäisenä fennofiilinä. Jusleniuksen teokset olivat kuitenkin akateemisia väitöskirjoja, jotka noudattivat ajan tieteen vaatimuksia. Niissä käytettiin niin kutsuttua dialektista metodia, Jusleniuksen teoksissa tämä dialektinen vastakohta-asetelma syntyy kahden Suomi-kuvan kamppailusta. Juslenius esiintyy suomalaisten puolustajana ja kohtaa kuvitteellisessa väittelyaitiossa suomalaisia arvostelevat ulkomaalaiset. Hänen tehtävänään on torjua kaikki suomalaisista esitetyt epäsuotuisat väitteet ja todistaa näin päinvastaisiksi. Dialektisen menetelmän myötä aihe ja sisältö olivat tutkimuksissa sivuseikkoja. Tärkeämpää oli osoittaa oppineisuutensa käyttämällä latinaa selkeästi ja loogisesti. Suomi ja suomalaiset olivat väittelyn aiheita muiden joukossa.^[1]

[muokkaa] Juslenius kielitieteilijänä ja kirkonmiehenä

Juslenius oli kielitieteen asiantuntija. Hänen virkaanastujaisesitelmänsä vuonna 1712 kielten professorin virkaan käsitteli suomen kielen sukulaisuutta heprean ja kreikan kielten kanssa ("De convenientia lingvae Fennicae cum Hebraea et Graeca). Jusleniuksen kieliharrastuksesta syntyi myös ensimmäinen laajempi suomen kielen sanakirja, Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Se sisälsi 16 000 sanaa. Juslenius toimi myös piispana Porvoossa (1735–42) ja Skarassa (1744–52).

Eräs Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan rakennuksista, vuonna 1975 valmistunut Juslenia, on nimetty Daniel Jusleniuksen mukaan.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

↑ Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi: Suolatut säkeet. SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). Kirja www:ssä

[muokkaa] Lähteitä

Juslenius, Daniel: Aboa Vetus et nova : Vanha ja uusi Turku. Kääntäjät Tuomo Seppälä-Pekkanen ja Virpi Pekkanen (suomi), Frans Johan Rabbe ja Laura Mattsson (ruotsi) sekä Gerard McAlester (englanti). Latinankielinen alkuteos vuodelta 1700.. SKS, Helsinki, 2005. ISBN 951-746-743-5 (sid.).

Juslenius, Daniel: Suomalaisten puolustus. Kääntänyt Juhani Sarsila. Latinankielinen alkuteos Vindiciae Fennorum vuodelta 1703. SKS, Helsinki, 1994.

Juslenius, Daniel: Suomalaisen sana-lugun coetus. Alkuteos vuodelta 1745. SKS, Helsinki, 1968.

Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). kirja www:ssä

Knapas, Rainer (toim.): Helsingin yliopiston historia 1640-1990, osa I, s. 355-552. Artikkeli: Matti Klinge, Opetus ja opiskelu. Otava, Helsinki, 1987.