Euroopan unionin nimisuojajärjestelmä elintarvikkeille

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

EU:n nimisuojajärjestelmä elintarvikkeille sisältää kolme tapaa suojata elintarvikkeiden nimityksiä. Kullakin suojalla on oma EU-tunnus. Merkinnät tulivat pakollisiksi 1. syyskuuta 2009 alkaen.[1]

  • Suojattu alkuperänimitys (SAN) määrittelee tuotteen tuotannon, jalostuksen ja käsittelyn siten, että niiden on tapahduttava tietyllä maantieteellisellä alueella sekä tunnetulla ja vahvistetulla ammattitaidolla. Siten sen laatu tai ominaisuudet johtuvat tästä alueesta, esimerkiksi siellä tuotetusta raaka-aineesta. Tällaisia tuotteita ovat Suomessa Lapin puikula (1997) ja Lapin Poron liha (2009), muualla esimerkiksi Parman kinkku (Italia) ja Kalamata -oliivit (Kreikka).[2]
  • Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) määrittelee, että tuotannon ja sen maantieteellisen alkuperän on liityttävä ainakin yhdessä tuotanto-, jalostus- tai käsittelyvaiheessa, jolloin se saa oman erityisluonteen. Osa raaka-aineesta voi olla peräisin alueen ulkopuolelta. Suomessa tällainen merkintä on Kainuun rönttösellä ja Puruveden muikulla[3], muita ovat esimerkiksi Ardennien kinkku (Belgia) ja Lyypekin marsipaani (Saksa).[2]
  • Aito perinteinen tuote (APT) on nimitys, joka korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa. Sitä voidaan valmistaa missä tahansa EU-maassa, mutta rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaan. Suomalaisia tuotteita ovat sahti, kalakukko ja karjalanpiirakka. Muualla EU:ssa mozzarella-juusto ja ruotsalainen falukorv.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojan juuret juontuvat Pariisin Konventioon vuonna 1883 ja Madridin sopimukseen 1891. Alkujaan suojausten tarkoituksena oli suojata Ranskan, Italian, Portugalin, Espanjan, Kreikan, Belgian ja Luxemburgin viinejä, juustoja ja muitakin elintarvikkeita. Ensimmäinen suojattu elintarvike oli Roquefort-juusto vuonna 1922 (Ranska).[4] Ranskassalähde? otettiin käyttöön käsite Appellation d'Origine Controlée eli AOC, joka kertoo, että tuote on peräisin tietyltä alueelta. Nimitys voidaan myöntää viineille, juustoille, voille ja joillekin muille maatalouden tuotteille, joiden tuotantoalueen ja valmistustavan tulee vastata alkuperän suojauksen yhteydessä sovittuja ehtoja. Shampanja on tunnettu esimerkki alkuperäisnimityksen suojaamisesta. Vaikka kuohuviini valmistettaisiin hyvin tarkkaan samoin kuin shampanja, vain sellaista kuohuviiniä saa kutsua shampanjaksi, jonka rypäleet ovat kasvaneet tietyllä Champagnen maakunnan alueella.

Ranskan hallitus perusti alkuperäisnimitysten instituutin (INAO) vuonna 1935 valvomaan nimityksiä. Vaikka käsite liitetään yleisimmin viineihin, tuotenimien suojaaminen alkoi, kun Kaarle VI (Ranska) julisti Roquefortin luolat suojelluiksi ja antoi seudun asukkaille yksinoikeuden käyttää niitä juuston kypsyttyttämiseen. Väärennetyn Roquefort-juuston myyminen on ollut rangistava teko vuodesta 1666 alkaen.[5] Ranskassa AOC-merkinnät liittyvät perinteisesti viinialueisiin, joihinkin siidereihin ja juustoihin, kuten Roquefort ja Camembert. Myös Portugalissa, Itävallassa ja Etelä-Afrikassa on otettu käyttöön AOC-merkintää vastaavia järjestelmiä.

Esimerkkejä nimisuojatuista elintarvikkeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia

Kreikka

Ranska

Suomi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]