Ihmisoikeudet Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomi
Coat of arms of Finland.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Suomen politiikka


Teemasivu:Politiikka
 n  k  m 

Ihmisoikeudet Suomessa määritellään Suomen laeissa ja asetuksissalähde? sekä kansainvälisissä sopimuksissa. Ihmisoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi oikeus elämään, henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja, omaisuuden suoja, sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, liikkumisvapaus ja järjestäytymisen vapaus sekä oikeus avioliittoon, äänioikeus, oikeus työhön ja toimeentuloon, perusopetukseen, terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä välttämättömään sosiaaliturvaan. Suomi saa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta enemmän langettavia päätöksiä kuin kaikki muut pohjoismaat yhteensä. [1]

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaki takaa kansalaisten oikeuden välttämättömään perustoimeentuloon, myös työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana, ja oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaaliset oikeudet on turvattu EU:n peruskirjassa sekä sitoutumisessa YK:n ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Sopimusten perusteella Suomella on muun muassa velvollisuus kehittää sosiaaliturvaansa resurssiensa puitteissa.[2]

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa ohjaavat ulkomaalaislaki ja EU:n direktiivit. Perustuslaissa on lisäksi Suomen ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti määritelty palauttamiskielto, jos henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu loukkaava kohtelu.[3]

Vuonna 2008 turvapaikanhakijoita saapui maahan 4 035 henkilöä, oleskeluluvan sai 908 henkeä. Kiintiöpakolaisia saapui 749 henkilöä.[3]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ihmisoikeustilanteessa on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Ihmisoikeusneuvosto on suositellut Suomelle esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista.[4].

Alkuperäiskansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lupasi vuonna 2006 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä hakiessaan ratkaista saamelaisten maaoikeudet. Suomi on neuvoston jäsen, mutta maaoikeuksia ei ole ratkaistu. Kiista on jatkunut 50 vuotta. Saamelaisrekisteriin on kirjattu 9 300 saamelaissukuista henkilöä. Rekisteriin pääsystä on kiistaa. Metsähallituksen hakkuut vaarantavat monien saamelaisten elinkeinoa, poronhoitoa. Toisaalta metsätyöpaikkojen pelätään vähenevän mikäli hakkuita rajoitetaan.[5]

Ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi oli saanut ainakin neljä tuomiota vuonna 2008 Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) heinäkuussa 2008. Yhdessä näistä Suomi rikkoi ihmisoikeussopimusta, koska vakuutusoikeuteen valittanut ei saanut nähdä oikeudelle toimitettuja lääkärinlausuntoja ennen tuomiota. EIT:n mukaan todisteet on aina näytettävä kaikille jutun osapuolille tasapuolisuuden vuoksi.[6] Helsingin ja Turun hallinto-oikeuksien veronkorotuksen oikeudenkäynneistä puuttui suullinen käsittely.[7]

Seksuaalirikoslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin mukaan Suomen seksuaalirikoslaki ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan raiskauksen määritelmä on, ettei uhri anna suostumusta seksiin. Suomen määritelmässä on olennaista fyysisen väkivallan käyttö ja uhrin kyky vastustaa raiskaajaa. Esimerkiksi jos uhri ei unen tai humalan vuoksi kykene puolustautumaan, Suomen lain mukaan kyse ei ole raiskauksesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa oikeuskäsittely ei ole uhrin vastuulla. Amnestyn mukaan Suomen laki velvoittaa uhrin päättämään, onko kyse rikoksesta. Amnestyn mukaan rikoksen tekijän rankaiseminen on valtion eikä rikoksen uhrin tehtävä. Amnesty suosittelee, että seksuaalirikoksista tehtäisiin virallisen syytteen alaisia rikoksia.[8]

Ihmiskauppa kiellettiin Suomen rikoslaissa vuonna 2004. Uhrien apujärjestelmä on toiminut vuodesta 2006. Vuoden 2009 lopussa prostituutiossa rikosnimike muuttui parituksesta ihmiskaupaksi, mikä paransi uhrien asemaa.[9]

Naisten asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kuoli vuosina 2000-2004 väkivaltaan keskimäärin 39 naista vuodessa, joista keskimäärin 17 parisuhdeväkivallan seurauksena. Sekä naisten väkivaltakuolemien yleensä, että parisuhdeväkivaltakuolemien trendi oli laskeva. [10] Amnesty Internationalin Suomen johtajan Frank Johanssonin mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulisi vähentää asenteiden muutoksella. Ongelma tulisi tunnustaa ja tunnistaa, uhrien ja tekijöiden tukipalveluja tulisi laajentaa, ja lainsäädännöllä tulisi ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä aseiden saatavuutta, Johansson esittää.[11]

Uskonnottomien oikeudet ja syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaisa Virkkunen tutki pro gradu -tutkielmassaan 32 uskonnottoman nuoren kokemuksia. Virkkusen mukaan nuorten kokema uskonnottomuudesta johtuva syrjintä ja kiusaaminen oli ollut vähäistä ja rajoittunut enimmäkseen alakouluikään.[12]

Elämänkatsomustiedon opetukseen voivat osallistua ne oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Elämänkatsomustietoa opiskelevien määrä oli vuonna 2008 kolme prosenttia kaikista Suomen koululaisista. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on erään arvion mukaan kaikista oppilaista noin 10–15 prosenttia.[12]lähde?

Kirkon ja valtion ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[13] Suomessa on kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, jotka tulisi muuttaa nykytilanteen vastustajien mielestä tavallisiksi yhdistyksiksi. Rahoituksensa kirkkojen tulisi hoitaa kuten muutkin yhdistykset, eikä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tulisi olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia. Tätä ajaa muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto.[14]

Jumalanpilkkalait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[15] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.” Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[16] Vapaa-ajattelijain liitto on arvostellut rikosnimikettä tarpeettomana, koska muut lait suojelevat uskonnon harjoittamista häiritsemiseltä.[17]

Siviilipalveluksesta kieltäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty International on ilmoittanut pitävänsä siviilipalveluksesta kieltäytyviä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, siviilipalveluksen rangaistuksenomaisen pidemmän palvelusajan ja syrjivyyden johdosta.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200905039518705_uu.shtml
  2. Maija Sakslin (Kelan tutkija, Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja): Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin, Helsingin Sanomat 21.7.2008 A2, HS Arkisto (maksullinen). Sanoma News.
  3. a b Maahanmuuton faktat tiedettävä, Maahanmuuttojohtaja Mervi Virtanen, sisäasiainministeriö HS 17.8.2009 C5
  4. http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=33991 YK löysi parannettavaa Suomen ihmisoikeuksista
  5. Ylä-Lapin maaoikeuskiista uhkaa jälleen pitkittyä, Helsingin Sanomat 15.11.2008 A9
  6. Vakuutusoikeus pimitti todisteita valittajalta, Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Suomen maksamaan korvauksia, Helsingin Sanomat 30.7.2008 A8
  7. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta Suomelle kaksi tuomiota, Helsingin Sanomat 23.7.2008 A6
  8. Amnesty moittii Suomen rikoslain raiskauspykäliä, Helsingin Sanomat 17.9.2008 A8
  9. Suomi ei tunnista ihmiskauppaa 22.1.2010 C5
  10. Heiskanen, Markku & Piispa, Minna: ”VIII Tulosten pohdintaa”, Naisiin kohdistunut väkivalta 2005, s. 145-146. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.1.2010).
  11. Frank Johansson: Espoon surmien ytimestä paljastuu naisiin kohdistuva väkivalta. (mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat, 11.1.2010, s. C5. Sanoma News. HS Arkisto (maksullinen) Viitattu 21.1.2010.
  12. a b Aaro Vaismaa: Uskonnottomana koulumaailmassa ja yhteiskunnassa (mielipidekirjoitus) 31.8.2009. Suomen humanistiliitto. Viitattu 18.11.2009.
  13. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 3.7.2009.
  14. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  15. Rikoslaki 19.12.1889/39 Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
  16. I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
  17. Hartikainen, Erkki: Tieteellinen maailmankatsomus. Liite: Vapaa-ajattelijain liiton kannanotto. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
    Vainio, Janne: Jumalanpilkan maallinen paluu Vapaa ajattelija. 4/2005. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  18. Aseistakieltäytyjäliitto