Suomen luonto

Suomen luonto tarkoittaa tässä elävää luontoa. Eloton luonto, kuten kallioperä, maaperä, pinnanmuodot, vesistöt ja ilmasto käsitellään Suomen maantieteen yhteydessä.

Elävä luonto Suomessa koostuu pääasiassa metsätalousmetsistä, ojitetuista soista ja järvien eliöyhteisöistä sekä ihmisen vaikutuksen voimakkaimmin muokkaamista viljellyistä alueista ja kaupunkiluonnosta. Lähes luonnontilaisia metsiä ja soita on luonnonpuistoissa, jotka on tarkoitettu tutkimuskäyttöön. Erilaisilla suojelualueilla on metsätalouskäytöltä rauhoitettuja metsiä ja soita. Näitä, samoin kuin monia talousmetsiin kuuluvia alueita käytetään myös virkistysalueina.

Turun saaristoa.

Tila

Suomen ympäristökeskuksen ensimmäisen luontotyyppien tilaa arvioineen tutkimuksen mukaan Suomen luontotyypeistä puolet on uhanalaisia. Sen mukaan Suomessa on vajaa 400 luontotyyppiä ja niistä on uhanalaisia 51 prosenttia. Vakavimmin uhanalaisia luontotyyppejä on 52 kappaletta, joista taas yli puolet on perinnebiotooppeja eli ketoja, niittyjä ja hakamaita. Uhanalaisuusarvio perustui luontotyypin määrän ja laadun muutokseen 1950-luvulta 2000-kymmenluvulle.

Kasvillisuus ja kasvisto

Kielo on Suomen kansalliskukka.

Pääartikkeli: Suomen kasvisto

Kasvillisuusvyöhykkeistä Suomi kuuluu suurimmaksi osaksi boreaaliseen vyöhykkeeseen, jossa vallitsevana on havumetsä. Tämä jakautuu edelleen eteläboreaaliseen, keskiboreaaliseen ja pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen. Havumetsä- ja lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta edustava hemiboreaalinen vyöhyke ulottuu eteläisimpään ja lounaisimpaan Suomeen. Suomessa on 1 200 putkilokasvia, 800 sammallajia ja yli 1 000 jäkälälajia.

Tärkeimpiä tuotantokasveja ovat metsätaloudessa mänty, metsäkuusi, hieskoivu ja rauduskoivu. Maatalouden tärkeitä tuotantokasveja ovat ohra, kaura, vehnä, ruis, rypsi, rapsi, peruna ja sokerijuurikas, jonka viljelyä on vähennetty, sekä karjan rehuksi kasvatettavat nurmikasvit.

Metsät

Tuoretta kangasmetsää: Mäntyjä ja mustikoita.

Suomessa on metsää noin 230 000 neliökilometriä eli yli kaksi kolmasosaa pinta-alasta. Osuus on Euroopan maista suurin. Suomen metsien lajimäärä ei ole suuri. Yleisimmät puut ovat mänty, metsäkuusi, hieskoivu, rauduskoivu, kotipihlaja, haapa, harmaaleppä ja tervaleppä. Raita ja halava ovat pajuista puumaisia. Etelä-Suomessa esiintyy myös jaloja lehtipuita (metsävaahtera, metsälehmus, tammi, saarni, vuorijalava ja kynäjalava).

Metsiä voidaan lajitella niiden lajiston, iän ja käytön perusteella. Tyypillinen suomalainen metsä on sekametsä, jossa kasvaa sekä havu- että lehtipuita havupuiden kuitenkin yleensä ollessa vallitsevina. Suurin osa Suomen metsistä koostuu metsätaloudesta johtuen kauttaaltaan nuorista puista.

Suomessa kehitetyn metsätyyppiopin mukaan Suomen metsät jaetaan kasvupaikkatyyppeihin, jotka vaihtelevat lehtipuuvaltaisista lehdoista ja kuusivaltaisista tuoreista kankaista mäntyvaltaisiin kuiviin kankaisiin ja karukkokankaisiin.

Eläimistö

Eläinmaantieteellisesti Suomi kuuluu palearktiseen alueeseen, jonka eläimistö on tyypillistä pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle.

Nisäkkäät

Pääartikkeli: Luettelo Suomen nisäkkäistä

Suurista eläimistä tyypillisimpiä ovat karhu, susi, hirvi ja poro. Runsaslukuisimpia nisäkkäitä ovat kuitenkin metsämyyrä ja heikkoina myyrävuosina metsäpäästäinen. Kaikkiaan Suomesta on tavattu noin 80 nisäkäslajia. Uhanalaisimmat nisäkkäät ovat naali, saimaannorppa, ahma, susi ja ripsisiippa.

Tuotantoeläimistä tärkeimmät ovat nauta, sika ja turkiseläimet sekä Lapissa poro.

Kalat

Pääartikkeli: Luettelo Suomen kaloista

Suomen kansalliskala ahven

Suomessa on tavattu noin sata kalalajia. Yleisimmät niistä ovat ahven, hauki, kiiski, kuha, lahna, pasuri, sorva, särki, säyne ja taimen.

Linnut

Pääartikkelit: Suomen linnusto ja Luettelo Suomen linnuista

Suomessa on tavattu 464 lajia lintuja. Niistä suurin osa on muuttolintuja. Runsaslukuisimmat lajit ovat peippo, pajulintu ja punakylkirastas. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.

Muut eläimet

Suomen yleisimmät päiväperhoslajit ovat tesmaperhonen, lanttuperhonen, sitruunaperhonen, nokkosperhonen, kangasperhonen ja neitoperhonen. Kaikkiaan suurperhosia on noin tuhat lajia.

Suuräyriäisiä Suomessa on tavattu kolme rapulajia (jokirapu, kapeasaksirapu, täplärapu), kolme taskurapulajia (villasaksirapu, rantataskurapu ja liejutaskurapu) ja kolme katkarapulajia (hieta-, levä-ja sirokatkarapu).

Suomessa elää viisi tai kuusi sammakkoeläinlajia: vesilisko, rupilisko, sammakko, rupikonna, viitasammakko ja mahdollisesti mölysammakko joka on viimeksi tavattu 1960-luvulla ja sen jälkeen taas vuonna 2008. Vuosina 1993 ja 1994 Kotkassa tavattiin yksittäinen viherkonna. Myös matelijoita on viisi lajia: sisilisko, vaskitsa, kangaskäärme, rantakäärme ja kyy. Kyytä lukuun ottamatta ne ovat rauhoitettuja.

Sienet

Suomen metsissä kasvavia yli senttimetrin korkuisia suursieniä on lähes 5 000 lajia, joista hyviä ruokasieniä on noin 200.

Suot

Hillasuota Utajärvellä.

Suomen pinta-alasta liki kolmannes on ollut suota, josta noin puolet on ojitettu lähinnä metsätalouskäyttöön. Myös maatalous- ja turpeenkäyttöön on ojitettu jonkin verran suota.

Kuten metsäkasvillisuuskin, suoyhdistymätyypit vaihtelevat maan eri osissa metsäkasvillisuusvyöhykkeiden tapaan ilmaston mukaan. Eteläisimmässä Suomessa suot ovat keidassoita, pohjoisempana aapasoita ja kaikkein pohjoisimmassa Suomessa on palsasoita, joissa esiintyy ajoittaista ikiroutaa.

Suoyhdistymätyyppien ohella on metsätyyppien tapaan suotyyppejä. Näistä tärkeimpiä ovat korpi, räme, neva, luhta ja lähteiköt, joista kaikista on lukuisia alatyyppejä. Suoyhdistymissä yleensä on useampaa suotyyppiä.

Vesiluonto

Suomella on merenrantaa Pohjanlahdella, Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Merialueet ovat matalia, ja vesialueet saariston pilkkomia. Vesi on murtovettä, joten varsinaisia valtamerilajeja tavataan vain harhailijoina.

Suomi tunnetaan tuhansien järvien maana. Varsinaisten järvien lisäksi on monenlaisia pienvesiä: lampia, lampareita, puroja, lähteitä ja allikoita. Järvet ovat matalia ja vähävetisiä. Karuissa ja ravinteikkaissa sisävesissä elää omat lajistonsa.

Katso myös

• Luettelo Suomen kansallispuistoista
• Luokka:Luettelot Suomen luonnosta

Kirjallisuutta

• Laine, Lasse J.: Suomen luontovuoden opas. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36498-7.
• Suuri suomalainen luonto-opas. Helsinki: Suuri suomalainen kirjakerho, 2004. ISBN 951-571-023-5.
• Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto 1–4. Helsinki: WSOY, 2005–2006. ISBN 951-0-29432-2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen luonto Wikimedia Commonsissa
• Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvit ja sienet
• Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet
• MAA- ja METSÄTALOUSMINISTERIÖ - uusiutuvat luonnonvarat ja biologinen monimuotoisuus (1996)
• Luontohavaintopäiväkirja Hatikka
• Luontoportti: Helsingin yliopiston tekemä opetuspalvelu tutustuttaa Suomen perhosiin, lintuihin ja erityisesti kasveihin. Sisältää kattavan kasvientunnistuspalvelun
• Luonnontieteellinen keskusmuseo: Suomen eliölajisto