Juuttaan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juuttaan taistelu
Osa Suomen sotaa
Albert Edelfeltin piirros Eversti Döbelnistä Juuttaan taistelussa
Albert Edelfeltin piirros Eversti Döbelnistä Juuttaan taistelussa
Päivämäärä:

13. syyskuuta 1808

Paikka:

Juutas, Uusikaarlepyy

Lopputulos:

Ruotsin voitto

Osapuolet

Flag of Sweden.svg Ruotsi

Flag of Russia.svg Venäjä

Komentajat

Georg Carl von Döbeln

Koshatshovski

Vahvuudet

n. 1200
6 kanuunaa. [1]

n. 900 [2]

Tappiot

43 [1]

129 [1]

Suomen sodan taistelut
PyhäjokiSvartholmaSiikajokiRevonlahtiViapori1. AhvenanmaaGotlantiKuopioLemuVaasaLapuaKauhajokiAlavusKarstulaTaivassaloRuona ja SalmiJuutasOravainenKoljonvirta2. AhvenanmaaUumajaHörnefors

Koordinaatit: 63°29′16.63″N, 22°31′3.72″E Juuttaan taistelu käytiin Suomen sodassa 13. syyskuuta 1808. Siinä eversti Georg Carl von Döbeln voitti venäläisten joukot. J. L. Runebergin runo Döbeln Juuttaalla Vänrikki Stoolin tarinoissa kertoo tästä taistelusta. Taisteluun osallistui myös Döbelnin alaisena majuri Gyllenbögelin Vapaapataljoona. Taistelupaikka Juuttaan tienhaara sijaitsee Uudessakaarlepyyssä.

Taistelun kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuttaan taistelun ruotsalainen komentaja eversti von Döbeln oli sairasvuoteella Vaasassa,[3] kun hän yhtyi sotavoimien ylipäällikkö sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingsporin armeijan pääjoukkoihin Vaasassa. Vaasasta hän seurasi toipilaana armeijan pääjoukkoa Oravaisiin. Oravaisista Klingspor lähetti von Dobelnin komentaman Porilaisista kootun 2. prikaatin vahvistettuna Gyllenbögelin[4] vapaajoukolla, varmistamaan armeijansa vetäytymistietä Uudenkaarlepyyn kautta Ouluun.[1][5]

Samaan aikaan toisaalla kenraali N. M. Kamenski antoi kenraali Koshatshovskille käskyn siirtyä Lapualta Uuteenkaarlepyyhyn johtavaa tietä Uuttakaarlepyytä kohti 2000 miehen kera, katkaistakseen Klingsporin armeijan perääntymistien.[6] Toisaalla von Döbeln marssitti prikaatinsa Oravaisista kohti Uuttakaarlepyytä, jonne hän ryhmitti joukkonsa puolustukseen Juuttaalle, Lapualta tulevan tien risteykseen 13. syyskuuta 1808. Itse hän jatkoi kulkuansa Uuteenkaarlepyyhyn.[7]

Kauan eivät Döbelnin joukot ennättäneet levätä, kun venäläisten aloitettua hyökkäyksen 13. syyskuuta 1808 kello 3 iltapäivällä. Döbeln itse riensi Uudestakaarlepyystä johtamaan prikaatiaan Juuttaalle, jossa hän saikin eloa puolustajiin.[8] Venäläiset aloittivat hyökkäyksen saartoyrityksellä metsien kautta, mutta tähän Döbelnillä oli tarjota vastauksena ketjutaktiikka jota hän oli opettanut joukoilleen kevään aikana. Lopullisesti venäläiset joukot lyötiin tykistön tukemalla vastahyökkäyksellä, ja ne perääntyivät aina Alahärmään saakka.[9] Döbelnin voitto Juuttaalla takasi nyt pääarmeijan peräytymistien,[10] mikä olikin tarpeen, sillä jo seuraavana päivänä koki Klingsporin armeija lopullisen kuoliniskun hieman etelämpänä käydyssä Oravaisten taistelussa.[5]

Muistopatsas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1885 pystytettiin Juuttaan taistelun paikalle muistopatsas jossa on seuraava suomenkielinen teksti:

Edessä:

»Mik' onni sulle synnyinmaa
lie luotu
iloko vaiko huoli
sulle suotu
salattu tuleviin
on aikoihin.
Waan kuinka riemuinnet
tai surret silloin
niin kauniimpana et päivää
muista milloin
kuin päivää tätä,
päivää Döbelnin.»

Juuttaan taistelun muistomerkki Uudessakaarlepyyssä
Takana:

»Isänmaa
sankariensa muistoksi
1885
Porilaiset
Gyllenbögelin vapaajoukko»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gripenberg G. A.: Suomen sota 1808–1809. Helsinki: Otava 1908.
  • Korhonen, Arvi (toim.): Suomen historian käsikirja I. Porvoo: Suomen tiedeakatemia 1949.
  • Osmonsalo, Erkki K.: Suomen valloitus 1808. Porvoo: WSOY 1947.
  • Sauri, Seppo: Suomalaisten suuret taistelut. Keuruu: Otava, 2002. ISBN 951-1-12624-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Korhonen 1949: 734.
  2. Korhonen 1949: 734. (Korhonen antaa Venäläisten vahvuudeksi 900 miestä ja Gripenberg 1908: 176, Ilmoittaa Kasatshovskin johtaman sivustaosaston vahvuudeksi 2000 miestä.) Kirjoittajan huomio: Jättikö Kasatshovski yli puolet miehistä jälkivarmistukseen ja näin ollen vain 900 miestä osallistui varsinaiseen taisteluun?
  3. Osmonsalo 1947: 371. (Sauri kuvaa kirjassaan Suomalaisten suuret taistelut 2002 s. 43, Döbelnin olleen sairasvuoteella Uudessakaarlepyyssä.)
  4. Sauri 2002: 44.
  5. a b Osmonsalo 1947: 375.
  6. Gripenberg 1908: 176.
  7. Gripenberg 1908: 177–178.
  8. Gripenberg 1908: 178–179. (Sauri kirjassaan Suomalaisten suuret taistelut 2002 s. 44. kuvaa venäläisten hyökänneen jo kello 10 aamupäivällä.)
  9. Gripenberg 1908: 178–179.
  10. Gripenberg 1908: 179.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.