Olkijoen aselepo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olkijoen Rauhanpirtti

Olkijoen aseleposopimus päätti Suomen sodan sotatoimet Suomen alueella. Sopimus allekirjoitettiin Olkijoen kylässä, nykyisen Raahen kaupungin alueella, 19. marraskuuta 1808. Sopimuksen allekirjoittivat Ruotsin armeijan puolesta yliadjutantti Carl Johan Adlercreutz ja Venäjän armeijan puolesta kenraaliluutnantti Nikolai Mihailovitš Kamenski.

Aseleposopimuksessa sovittiin, että Ruotsin armeija vetäytyy Kemijoen taakse niin, että Kemijoen molemmat rannat annettiin venäläisten haltuun. Oulun kaupungista ruotsalaisten joukkojen oli poistuttava 29. marraskuuta.[1] Käytännössä Ruotsin armeijan Suomessa olleet joukot, noin 15 000 sotilasta, asettuivat talveksi TornioHaaparanta alueelle. Sotilaista lähes puolet oli sairaita ja talven kuluessa kuoli noin 2000 sotilasta.[2]

Sota siirtyi Olkijoen aselevon jälkeen Ruotsin puolelle ja päättyi lopulta Haminan rauhaan seuraavan vuoden syksyllä.

Lassilan majatalo, jossa sopimus allekirjoitettiin, purettiin 1900-luvun alussa, mutta huoneet, joissa allekirjoittaminen tapahtui säästettiin. Huoneista rakennettiin nykyinen museo, Olkijoen Rauhanpirtti, vuonna 1937.[3]

Aselevon solmimishetkellä sen solmimispaikka, Olkijoen kylä oli osa Salon pitäjää, kuului myöhemmin Pattijoen kuntaan ja tuli osaksi Raahea Pattijoen liittyessä Raaheen vuonna 2003.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luoto, Reima T.A., Talvitie, Heikki ja Visuri, Pekka: Suomen sota 1808-1809. Taustat, tapahtumat, muistomerkit., s. 113, 120. Espoo: Fenix-kustannus Oy, 2008. ISBN 978-951-862-183-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luoto, Reima et al.(2008), s. 113
  2. Luoto, Reima et al.(2008), s. 118
  3. Olkijoen rauhanpirtti 14.12. 2008. Olkijoen erämiehet. Viitattu 18.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]