Lemun taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lemun taistelu
Osa Suomen sotaa
Ala-Lemun taistelukenttä
Ala-Lemun taistelukenttä
Päivämäärä:

19. kesäkuuta (J: 7. kesäkuuta) 1808 - 20. kesäkuuta (J: 8. kesäkuuta) 1808

Paikka:

Ala-Lemu, Kaarina

Lopputulos:

Venäjän voitto

Osapuolet

Flag of Sweden.svg Ruotsi

Flag of Russia.svg Venäjä

Komentajat

Ernst von Vegesack

Karl Gustav Baggovut

Vahvuudet

n. 2500

n. 3600

Tappiot

216

217

Suomen sodan taistelut
PyhäjokiSvartholmaSiikajokiRevonlahtiViapori1. AhvenanmaaGotlantiKuopioLemuVaasaLapuaKauhajokiAlavusKarstulaTaivassaloRuona ja SalmiJuutasOravainenKoljonvirta2. AhvenanmaaUumajaHörnefors
Kuoleva Soturi
Lemun taistelun muistolaatta.

Lemun taistelu [1] oli kaksipäiväinen Suomen sodan taistelu, joka alkoi kenraalimajuri Ernst von Vegesackin johtamien ruotsalaisjoukkojen maihinnousulla Kaarinan Lemunniemeen 19. kesäkuuta 1808 (J: 7. kesäkuuta) klo 19.00 illalla. Venäläisiä joukkoja johti kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovut. Taisteluun osallistui noin 2 500 ruotsalaista ja suurin osa Turun lähiympäristössä olleista 3600 venäläissotilaasta. Lievästä ylivoimasta huolimatta sekä venäläisten että ruotsalaisten joukoista kaatui lähes saman verran sotilaita: venäläisiä 217 ja ruotsalaisia 216. Osa sotilaista katosi ja osa kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin[2].

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojen sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalimajuri von Vegesack määräsi maihinnousualueen linnoitettavaksi ja ryhmitti puolustuslinjan Sarapisto–Tuulimyllykukkula (nykyisin Kasarminmäki) - Lehmuskuja - Härkähaka. Tykit sijoitettiin asemiin Ala-Lemun kartanon eteen. Ruotsalaisten etuvartioasemat sijoitettiin Uusihakaan. Tykkiveneet asetettiin asemiin Pitkäsalmeen Viperinlahteen ja Kuusiston lahdelle. Ne sulkivat salmet ja niillä oli suora näkyvyys taistelukentälle.

Venäläisten joukkot olivat pieninä yksikköinä pitkin Turun-Viipurintietä. Husaareita oli Turun hautausmaan luona, Libaun [3] ja Brestin [4] rykmenttien osia tienristeyksessä Turun Vanhan Vesijohtolaitoksen kohdalla sekä Suomalainen Rakuunarykmentti [5] oli sijoitettuna Ladjakoskelle.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntai 19. kesäkuuta (J:7)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maihinnousulaivaston tulessa näkyviin rannalla olleet kasakat lähtivät suorittamaan hälytyksen. Ensimmäisinä venäläisjoukkoina tuli Libaun jalkaväkirykmentin pataljoona yhden tykin kanssa ja he työnsivät ruotsalaisten etuvartiot Tuulimyllykukkulalle. Von Vegesack hyökkäsi venäläisten keskustaan kohti 2. prikaatin III nostoväkipataljoonalla.

Baggovut sai vahvistuksia ja Libaun jalkaväkirykmentti teki jaetun iskun; 2 komppaniaa hyökkäsi vihollista vastaan tien oikealla puolella (Sarapistoon) ja 2 komppaniaa hyökkäsi maantielle sijoitetun tykin kanssa Tuulimyllykukkulalle. Ruotsalaiset vetäytyivät puolustuslinjalle. Luutnantti von Vegesack (kenraalin poika) huomasi venäläisten vasemman (ruotsalaisista oikealla) sivustan olevan avoin. Hän hyökkäsi tuloksekkaasti Libaun rykmentin kylkeen ja pakottivat venäläiset vetäytymään.

Venäläiset siirtyivät Herrasniityn kohdalle ja taakse nykyisen Vaarniemen koulun paikkelle. Ruotsalaisten etuvartiot tulivat metsänreunaan Sauhuvuoren tasalle ja rajalinjana oli pellolla kulkeva joki.

Maanantai 20. kesäkuuta (J:8)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalimajuri Nikolai Borozdin oli koonnut Baggovutille reservejä Vesijohtolaitoksen tienristeykseen. Baggovut sai Brestin rykmentistä 300 miestä, 2 tykkiä ja Suomalaisesta rakuunarykmentistä yhden eskadroonan.

Aamuyöllä Libaun rykmentti hyökkäsi ruotsalaisten Sauhuvuoren metsänreuna-asema vastaan. Ruotsalaiset vetäytyivät Uusihakaan ja sieltä edelleen linnoittautuivat Sarapisto, Yli-Lemun kartano, Härkähaka maastoon kallioiden ja rakennusten suojiin.

Ruotsalaiset jakoivat ammattisotilaita koko rintaman leveydeltä nostoväen avuksi. Ketju oli Sarapisto – Ala-Lemu – Sovinnonmäki – Tuulimyllykukkula – Lehmuskuja - Härkähaka. Henkikaarti puolusti pääosin Yli-Lemua ja tykit olivat Ala-Lemussa. Von Vegesack määräsi lisäksi Kuusistosta ja Kakskerrasta joukot Ala-Lemuun taistelukentälle ja sijoitti niitä pitkin puolustuslinjaa.

Baggovutsai vielä lisää vahvistuksia. Pärnun [6] krenatöörirykmentin 2. komppania ryhmitettiin oikealle sivustalle (venäläisistä katsoen). Venäläiset tekivät koko rintaman levyisen pistinhyökkäyksen; Pärnun krenatöörit oikealla Sarapistoon, Libaun rykmentti keskellä Tuulimyllykukkulalle ja vasemmalla sivustalla Brestin rykmentti Yli-Lemun kartanoon ja Härkähakaan. Venäläisten tykistö Kulmalan luolta ampui Ala-Lemun kartanon palamaan.

Von Vegesack komensi vetäytymisen. Vetäytymistä suojasi aluksi rakennetut rantalinnoitteet ja lopuksi tykkiveneet. Venäläisten tykistö ampui vetäytyjiä.

Taistelun jälkeen venäläiset jättivät Yli-Lemuun reserviksi Nevskin [7] rykmentistä 2 komppaniaa, yhden tykin sekä Suomalaisesta rakuunarykmentistä puoli eskadroonaa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli-Lemun kartanon pihalla olleessa Swedenborgin kappelissa siunattiin taistelussa kaatuneita uhreja, osa muualle kuljetettavista ruumiista myös säilytettiin kappelin kellarissa, kunnes ne saatettiin haudan lepoon. Kartanon maille pystytettiin 2008 kesällä kuvanveistäjä Heidi Limnellin veistämä muistomerkki "Kuoleva Soturi" taistelussa kaatuneiden muistoksi. Teos perustuu Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden samannimiseen runoon.

Suomen sodasta muistuttaa mm. Yli-Lemun kartanon meijeriä vastapäätä kallioon kiinnitetty Upseeriliiton vuonna 1958 lahjoittama muistolaatta, sekä Suomen sodan ajoilta oleva muistokivi, jossa luku 180. Kivessä oleva risti sekä miekat ristikkäin viittaavat sotilaiden hautapaikkaan. Myös Ala-Lemun kartanon mailla on nähtävissä merkkejä taistelusta, mm. rannassa olevat hautavallit. On myös puhuttu Ramsayn tammesta, joka olisi istutettu taistelussa kaatuneen majuri Anders Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle, mutta varsinaisesta kuolinpaikasta on liikkeellä kahdenlaista tietoa.

Taistelujärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluosasto Komentaja vahvuus Muuta
1. Maihinnousuprikaati 660 miestä Kaartinpataljoonasta 6 kolminaulaista tykkiä
2. Maihinnousuprikaati III ja IV pataljoonat Upplannin nostoväkeä 2 ja 3 prikaateissa yhteensä1770 miestä
3. Maihinnousuprikaati I ja IIV pataljoonat
Muita vahvistuksia 75 sotilasta henkikaartin eskadroonasta, 108 tark´ampujaa Viaporista ja 200 varsinaissuomalaista talonpoikaa

Venäläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluosasto Komentaja vahvuus Muuta
6. Libaun jalkaväkirykmentti Eversti Jakov Vadkovski 6 ja ½ komppaniaa
49. Brestin jalkaväkirykmentti Eversti Pjotr Ivelitš ½ komppaniaa
Suomalainen rakuunarykmentti Kenraalimajuri Nikolai Borozdin 1 eskadroona
3. Pärnun krenatöörirykmentti Eversti Pavel Tšoglokov 2 komppaniaa
1. Nevskin jalkaväkirykmentti Eversti Alexandr Patton 4 komppaniaa Venäläisillä oli lisäksi yhteensä 8 tykkiä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lappalainen, Wolke, Pylkkänen, Suomen sodan historia s. 117 - 121 (ISBN 978-952-222-018-9)
  2. Kaarina-Seuran kotiseutulehti 2001; Hyvä Kaarina, Kullervo Hantulan artikkeli: Lemun taistelu 19.-20.6.1808 - episodi Suomen sodassa)lähde tarkemmin?
  3. 6-й пехотный Либавский Принца Фридриха-Леопольда Прусского полк
  4. 49-й пехотный Брестский Его Императорского Высочества Великого Князя Михаила Михайловича полк
  5. Финляндский драгунский полк
  6. 3-й гренадерский Перновский Короля Фридриха-Вильгельма IV полк
  7. 1-й пехотный Невский генерал-фельдмаршала графа Ласси, ныне Его Величества Короля Эллинов полк


Koordinaatit: 60°39′36.43″N, 22°31′29.07″E