Lemun taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lemun taistelu
Osa Suomen sotaa
Ala-Lemun taistelukenttä 203 vuotta tapahtumien jälkeen
Ala-Lemun taistelukenttä 203 vuotta tapahtumien jälkeen
Päivämäärä:

19. kesäkuuta (J: 7. kesäkuuta) 1808 – 20. kesäkuuta (J: 8. kesäkuuta) 1808

Paikka:

Lemunniemi, Kaarina

Lopputulos:

Venäjän voitto

Osapuolet

Ruotsi

Venäjä

Komentajat

Ernst von Vegesack

Karl Gustav Baggovut

Vahvuudet

2 813[1]

n. 3 600

Tappiot

1 upseeri ja 59 miestä kuolleina
Haavoittuneina 15 upseeria, 6 aliupseeria ja 109 miestä
Lisäksi 27 miestä vangittiin.[2]

Kuolleina 2 upseeria ja haavoittuneina 11 upseeria
Miehistöstä 278 kuolleina tai haavoittuneina
Lisäksi 1 aliupseeri ja 6 miestä vangittiin.[2]

Lemun taistelu[3] oli kaksipäiväinen Suomen sodan taistelu, joka alkoi kenraalimajuri Ernst von Vegesackin johtamien ruotsalaisjoukkojen maihinnousulla Kaarinan Lemunniemeen 19. kesäkuuta 1808 (J: 7. kesäkuuta) kello 21. Venäläisiä joukkoja johti kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovut. Taisteluun osallistui noin 2 800 ruotsalaista ja suurin osa Turun lähiympäristössä olleista 3 600 venäläissotilaasta. Tappiot olivat ruotsalaisilla 217 miestä ja venäläisillä 298 miestä.

Maihinnousun valmistelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalimajuri von Vegesack oli saanut 25. toukokuuta 1808 kuningas Kustaa IV Aadolfilta käskyn maihinnousuoperaatiosta Lounais-Suomeen. Ennen maihinnousua tuli von Vegesackin nimissä levittää kansannostatusvetoomusta pitkin rannikkoa. Kuningas oletti suomalaisten nousevan venäläisiä vastaan ruotsalaisen sotaväen noustessa maihin[4].

Maihinnousujoukkojen komentajana von Vegesackilla oli neljä adjutanttia, joista yksi oli majuri Anders Wilhelm Ramsay. von Vegesack jakoi ruotsalaisen maihinnousujoukon prikaateiksi, ja kokoinaisvahvuus oli 2 620 miestä. Everstiluutnantti Önnert Jönssonin johtama saaristolaivasto kuljetti maihinnousujoukon Lemunniemelle noin 70 aluksella[5]. Suurin osa aluksista oli 20-metrisiä tykkisluuppeja[6]. Maihinnousujoukkoihin liittyi 108 miestä antautuneesta Viaporista ja noin 200 talonpoikaa lähialueilta.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojen sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen varsinaista maihinnousua von Vegesack sijoitti 3. maihinnousuprikaatin pataljoonat Kuusistoon ja Kakskertaan ja määräsi maihinnousualueen linnoitettavaksi. Puolustuslinja ryhmitettiin linjalle Ala-Lemun kartanon pohjoispuolella oleva kallio – kartano – Sovinnonmäki – Tuulimyllykukkula (nykyisin Kasarminmäki) – Yli-Lemun kartano – Härkähaka. Rannan linnoitustyöt tekivät pääsääntöisesti talonpojat.[7] Tykit sijoitettiin asemiin Ala-Lemun kartanon eteen. Ruotsalaisten etuvartioasemat etenivät Uusihakaan. Tykkisluupit sijoitettiin asemiin Pitkäsalmeen Viperinlahteen ja Kuusistonlahdelle. Niiden tehtävä oli sulkea salmet ja tukea maataistelua.

Venäläisten joukot olivat pieninä yksikköinä pitkin Turun–Viipurin tietä. Grodnon husaarirykmentti (ven. Гродненский гусарский полк) oli Turun hautausmaan luona, Libaun (ven. 6-й пехотный Либавский Принца Фридриха-Леопольда Прусского полк) ja Brestin (ven. 49-й пехотный Брестский Его Императорского Высочества Великого Князя Михаила Михайловича полк) rykmenttien osia tienristeyksessä nykyisen Kaarningon pumppuaseman kohdalla sekä Suomenmaalainen rakuunarykmentti (ven. Финляндский драгунский полк) oli sijoitettuna Ladjakoskelle.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntai 19. kesäkuuta (J: 7.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovut
Kenraalimajuri Ernst von Vegesack

Maihinnousulaivaston tullessa näkyviin rannalla olleet kasakat lähtivät suorittamaan hälytyksen. Von Vegesack nousi maihin noin kello 19.00 ensimmäisten joukossa Ala-Lemun kartanon venelaiturin luona[8]. Koko maihinnousujoukko oli rantautuneena kello 20.30.

Baggovut toimi divisioonan komentajana kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin sijaisena[9]. Ensimmäisenä venäläisjoukkona lähetettiin eversti Vadkovskin johtama Libaun jalkaväkirykmentin yksi pataljoona yhden tykin kanssa. Turussa hälytettiin myös 15. saaristolaivasto[9].

Libaun jalkaväkirykmenti työnsi ruotsalaisten etuvartiot takaisin. Ruotsalaiset yrittivät saarrostaa venäläisten sivustan onnistumatta siinä. Venäläiset olivat saaneet vahvistuksena Grodnon husaarirykmentin eskadroonan tykkeineen paikalle[9]. Venäläiset ajoivat edellään ruotsalaiset Yli-Lemun kartanolle ja tuulimyllykukkulalle. Kaksi venäläiskomppaniaa hyökkäsi ruotsalaisia vastaan, ensimmäinen pistimin tien oikealla puolella Ala-Lemun kallioille ja toinen pistimin tuulimyllykukkulalle tykin kartessitulen tukemana.

Luutnantti von Vegesack (kenraalin poika) huomasi venäläisten avoimen vasemman (ruotsalaisista oikealla) sivustan. Hän hyökkäsi tuloksekkaasti Libaun rykmentin kylkeen, ja venäläisten oli peräännyttävä nykyisen Piispanlähteen koulun takana olevaan metsikköön. Ruotsalaisten etuvartiot tulivat metsänreunaan Sauhuvuoren tasalle ja rajalinjana oli pellolla kulkeva puro. Puolen yön aikoihin tulitus lakkasi.

Maanantai 20. kesäkuuta (J: 8.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalimajuri Nikolai Borozdin oli koonnut Baggovutille reservejä Kaarningon pumppuaseman luona olevaan tienristeykseen. Baggovut sai Brestin rykmentistä 300 miestä, kaksi tykkiä ja Suomenmaalaisesta rakuunarykmentistä yhden eskadroonan. Von Vegesack vahvisti myös joukkojaan. Hän siirrätti ammuksia ja tykkejä laivoista sekä määräsi 3. maihinnousprikaatin joukot Kuusistosta ja Kakskerrasta taistelukentälle. Vahtiin saarille jäi vain 100 miestä.

Aamuyöllä kahden aikaan Libaun rykmentti hyökkäsi ruotsalaisten Sauhuvuoren metsänreuna-asemaa vastaan. Ruotsalaiset vetäytyivät Yli-Lemun kartanon maastoon ja linnoittautuivat Ala-Lemun kallio – Ala-Lemun kartano – Tuulimyllykukkula – Yli-Lemun kartano – Härkähaka -maastoon kallioiden ja rakennusten suojiin. Venäläiset ryhmittivät tykit tuulimyllykukkulan pohjoispuolelle ja Libaun ja Brestin rykmentit molemmin puolin tietä. Molemminpuolinen kivääri- ja tykistötulitus kesti tunteja.

Puoli viiden aikaan aamulla saapui 3. maihinnousuprikaati Kuusistosta ja Kakskerrasta taistelukentälle ja meni asemiin kalliolle luoteeseen noin kilometri Ala-Lemun kartanosta.

Baggovut sai vielä lisää vahvistuksia; puoli pataljoonaa ja neljä tykkiä. Venäläisten tykistö ampui Ala-Lemun kartanon palamaan ja Pärnun krenatöörirykmentin (ven. 3-й гренадерский Перновский Короля Фридриха-Вильгельма IV полк) 2. komppania hyökkäsi oikealta sivustalta (venäläisistä katsoen) Ala-Lemun kalliolle ja työnsi ruotsalaisia takaisinpäin. Puoli yksitoista aamupäivällä venäläiset tekivät koko rintaman levyisen pistinhyökkäyksen; Pärnun krenatöörit oikealla, Libaun rykmentti keskellä tuulimyllykukkulalle ja vasemmalla sivustalla Brestin rykmentti Yli-Lemun kartanoon ja Härkähakaan.

Von Vegesack komensi vetäytymisen. Vetäytymistä suojasivat aiemmin rakennetut rantalinnoitteet ja saaristolaivaston tykkisluupit. Laivaus alkoi puolelta päivin ja se onnistuttiin tekemään hyvässä järjestyksessä. Haavoittuneet ja osa kaatuneista saatiin mukaan. Vetäytymisen yhteydessä kaatui majuri Anders Henrik Ramsay. Vapaaehtoisten seppä Grönlund sai urheudesta kersantin arvon .

Kahden aikaan iltapäivällä ruotsalaisten kuljetuslaivasto pääsi lähtemään suojaan Kuusiston taakse. Tykkisluupit jäivät vielä varmistamaan vetäytymistä ja nekin poistuivat kuuden aikaan. Tykistötaistelun aikana ruotsalaiset menettivät yhden aluksen[9]. Venäläisten saaristolaivasto ei ehtinyt taisteluun mutta yritti tuloksetta löytää vetäytyvät ruotsalaiset saariston suojasta. Venäjän armeijan ylipäällikkö kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden antoi maihinnousun johdosta julistuksen, jonka voi lukea tämän artikkelin osasta Aiheesta muualla.

Taistelun jälkeen venäläiset jättivät Yli-Lemun kartanoon reserviksi Nevskin rykmentistä (ven. 1-й пехотный Невский генерал-фельдмаршала графа Ласси, ныне Его Величества Короля Эллинов полк) kaksi komppaniaa, yhden tykin sekä Suomenmaalaisesta rakuunarykmentistä puoli eskadroonaa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoleva Soturi.
Lemun taistelun muistolaatta.

Yli-Lemun kartanon pihalla olleessa Swedenborgin kappelissa siunattiin taistelussa kaatuneita uhreja, osa muualle kuljetettavista ruumiista myös säilytettiin kappelin kellarissa, kunnes ne saatettiin haudan lepoon. Kartanon maille pystytettiin 2008 kesällä kuvanveistäjä Heidi Limnellin veistämä muistomerkki ”Kuoleva Soturi” taistelussa kaatuneiden muistoksi. Teos perustuu Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden samannimiseen runoon.

Suomen sodasta muistuttaa muun muassa Yli-Lemun kartanon meijeriä vastapäätä kallioon kiinnitetty Upseeriliiton vuonna 1958 lahjoittama muistolaatta, sekä Suomen sodan ajoilta oleva muistokivi, jossa luku 180. Kivessä oleva risti sekä miekat ristikkäin viittaavat sotilaiden hautapaikkaan. Myös Ala-Lemun kartanon mailla on nähtävissä merkkejä taistelusta, mm. rannassa olevat hautavallit. On myös puhuttu Ramsayn tammesta, joka olisi istutettu taistelussa kaatuneen majuri Anders Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle, mutta varsinaisesta kuolinpaikasta on liikkeellä kahdenlaista tietoa.

Taistelujärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaiset[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluosasto Komentaja vahvuus Muuta
1. Maihinnousuprikaati Henkikaartin majuri Jacob Vilhelm Tornéhjelm Yhteensä 660 miestä 6 komppaniassa ja tykkipatterissa, jossa oli 6 kolminaulaista tykkiä. Maihinnousuprikaatin kokoonpano: Henkikaartista 206 miestä, Ruotsin kaartista[10] 207 miestä, Suomen kaartista[11] 198 miestä ja Tykistörykmentistä 49 miestä.
2. Maihinnousuprikaati Everstiluutnantti Carl Henric Reutercrona Yhteensä 742 miestä kahdessa nostoväkipataljoonassa Tukholman läänistä III pataljoona 436 miestä ja IV pataljoona 302 miestä
3. Maihinnousuprikaati Everstiluutnantti Arvid Ulrik Wrangel Yhteensä 1028 miestä kahdessa nostoväkipataljoonassa Uppsalan läänistä I pataljoona 479 miestä ja II pataljoona 549 miestä
Ratsuhenkikaarti Ratsumestari A. E. G. Broberg Yhteensä 75 miestä Ratsuhenkikaartilla ei ollut hevosia
Vapaaehtoiset tarkka-ampujat Luutnantti J. F. E. von Vegesack Yhteensä 108 tarkka-ampujaa antautuneesta Viaporista
Kansan vapaaehtoispataljoona[12] Suomen Kaartin faanjunkkari G. A. Ljungberg Noin 200 varsinaissuomalaista talonpoikaa Taivassalosta, Lemun alueelta ja Mynämäeltä Talonpojat oli koonnut seppä Grönlund

Venäläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluosasto Komentaja vahvuus Muuta
6. Libaun jalkaväkirykmentti Eversti Jakov Vadkovski kuusi ja ½ komppaniaa
49. Brestin jalkaväkirykmentti Eversti Pjotr Ivelitš ½ komppaniaa
Suomenmaalainen rakuunarykmentti Kenraalimajuri Nikolai Borozdin Yksi eskadroona
3. Pärnun krenatöörirykmentti Eversti Pavel Tšoglokov Kaksi komppaniaa
1. Nevskin jalkaväkirykmentti Eversti Alexandr Patton Neljä komppaniaa
Grodnon husaaritykmentti Yksi eskadroona Venäläisillä oli lisäksi yhteensä 8 tykkiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Lars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, ISBN 978-91-633-2879-4 s. 18 ja 19
  2. ↑ a b Lars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, ISBN 978-91-633-2879-4 s. 30
  3. ↑ Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia s. 117–121 (ISBN 978-952-222-018-9)
  4. ↑ Lars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, ISBN 978-91-633-2879-4 s. 18
  5. ↑ Martin Hårdstedt: Suomen Sota 1808 – 1809 ISBN 978-951-0-33102-6 s. 104
  6. ↑ Tykkisluuppeja soudettiin saaristossa, mutta niissä oli myös raakapurje. Pääaseistuksena niissä oli edessä ja takana 24-naulainen tykki ja lisäksi sivuilla muutama pienempi tykki
  7. ↑ Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9.
  8. ↑ Lars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, ISBN 978-91-633-2879-4 s. 25
  9. ↑ a b c d Русско-шведская война 1808-09 гг. - Ниве П. А. 1910 sivu 144
  10. ↑ Lars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19-20 juni 1808, ISBN 978-91-633-2879-4 s. 18
  11. ↑ Suomen kaarti siirrettiin Tukholmaan 1805. Suomalaisen sotilaan historia, ISBN 978-952-266-006-0 s. 110
  12. ↑ Osaston nimenä ruotsiksi käytettiin Allmogens frivilliga bataljon

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sota
Taistelut

Ahvenanmaan kansannousu • Ahvenanmaan valtaus • Alavuden taistelu • Aron kahakka • Gotlannin miehitys • Helsinginrannan maihinnousu • Hörneforsin taistelu • Jauhiaisen salmen taistelu • Juuttaan taistelu • Jynkän taistelu • Kalmalahden taistelu • Kanttin kapina • Karstulan taistelu • Kauhajoen kapina • Kauhajoen taistelu • Kokkonevan taistelu • Koljonvirran taistelu • Kuopion valtaus • Lapuan taistelu • Lemun taistelu • Lintulahden taistelu • Nummijärven taistelu • Oravaisten taistelu • Palvan meritaistelu • Parjakannevan taistelu • Pitsundin taistelu • Pulkkilan taistelu • Pyhäjoen taistelu • Pälkjärven taistelu • Revonlahden taistelu • Rothin ja Spoofin sissiretki • Ruonan taistelu • Samelinlakson taistelu • Sandön taistelu • Siikajoen taistelu • Svartholman piiritys • Toivalan taistelu • Uumajan valtaus • Vaasan taistelu • Venäläiskivi • Viaporin piiritys • Vornan taistelu

Muuta

Haminan rauha • Kainuun sopimus • kansannousut • Lohtajan aselepo • Olkijoen aselepo • Ruotsin vallankaappaus 1809 • Suomen lähetyskunta

Auktoriteettitunnisteet: Taiteenala Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lemun_taistelu&oldid=22283526”