Koljonvirran taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koljonvirran taistelu
Osa Suomen sotaa
Koljonvirtaa valtatie 27:n sillalta pohjoiseen.
Koljonvirtaa valtatie 27:n sillalta pohjoiseen.
Päivämäärä:

27. lokakuuta 1808

Paikka:

Koljonvirran silta, Iisalmi

Lopputulos:

Venäläisten eteneminen pysähtyi

Osapuolet

Ruotsi

Venäjä

Komentajat

Johan August Sandels

Mihail Dolgorukov

Vahvuudet

1 200 miestä

8 000 miestä

Tappiot

300

700

Suomen sodan taistelut
PyhäjokiSvartholmaSiikajokiRevonlahtiViapori1. AhvenanmaaGotlantiKuopioLemuVaasaLapuaKauhajokiAlavusKarstulaTaivassaloRuona ja SalmiJuutasOravainenKoljonvirta2. AhvenanmaaUumajaHörnefors

Koljonvirran taistelu oli 27. lokakuuta 1808 Iisalmessa käyty Suomen sodan taistelu. Perääntymässä olleet Johan August Sandelsin johtamat ruotsalaisjoukot onnistuivat torjumaan ylivoimaisten venäläisten hyökkäyksen salmen yli.

Taistelu ja sen seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eversti Sandelsin komentamat suomalaiset voittivat ylivoimaisen venäläisosaston, joka yritti päästä Koljonvirran yli siltaa pitkin. Venäläisten komentaja ruhtinas Dolgoruki kaatui taistelun loppuvaiheessa. Sodan lopputulokseen voitolla ei silti ollut vaikutusta ja Sandelsin joukotkin jatkoivat perääntymistään. Taistelu antoi Johan Ludvig Runebergille aiheen Vänrikki Stoolin tarinoiden Sven Dufva -runoon.

Taistelun muisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljonvirralla on tehty Suomessa poikkeuksellinen taistelukentän arkeologinen tutkimus. Kesällä 2008 Koljonvirran leirintäalueella, alkuperäisellä taistelupaikalla, esitettiin näytelmä joella käydystä taistelusta. Näytelmässä käytettiin ajanmukaisia pukuja, musketteja ja tykkejä. Ne oli ladattu oikealla ruutimäärällä, mutta panostettu vain kostutetuilla paperipalloilla. Näytelmässä oli mukana sekä venäläisiä että suomalaisia sotahistorian harrastajia.

Taistelupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläsavolainen harrastaja-arkeologien ryhmä löysi kesällä 2008 uusia todisteita taistelupaikasta eli Koljonvirran sillasta ja sen rakenteesta. Paikan ja sittemmin tuhoutuneiden siltarakenteiden on uskottu olleen nykyisen eli valtatie 27:n sillan alla tai aivan etelälaidassa.

Aiemmin uskottiin kevättulvan särkeneen sillan vuonna 1808 ja että paikalle olisi rakennettu vain tilapäinen pukkisilta. Nyt saatiin viitteitä sillasta sekä sukeltajien ottamista valokuvista että asiakirjalöydöistä. Jälkimmäisten mukaan kevättulva rikkoi Koljonvirran sillan jo muutamaa vuotta ennen sotaa ja sen tilalle rakennettiin vahva kivillä tuettu arkkusilta, jossa oli ylävirran suuntaan hirsiset jäänsärkijät. Kevään 1808 tulva ei olisi asiakirjojen mukaan tätä siltaa rikkonut.

Venäläisen taistelun silminnäkijän majuri A. A. Thesleffin maalaus on ollut ainoa kuva sillasta, Koljonvirrasta nyt löydetyt neljän tai viiden hirsiarkun jäännökset ovat maalaukseen verrattuna selvästi suuremmasta sillasta. Sillan paikan tutkimusryhmä päätteli sukelluksista saatujen tietojen sekä vuoden 1781 maanjakokartan, venäläisten taistelukartan ja peruskartan avulla.

Silta-arkkujen jäännökset paikannettiin ennen sukellusta ääntä johtavilla koettimilla. Taistelupaikka olisi näiden mukaan sijainnut kymmeniä metrejä nykyisestä sillasta etelään. Tällä kohdalla Koljonvirran silta olisi asiakirjojen mukaan ollut käytössä vuodesta 1755 aina vuoteen 1845 saakka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Honkakoski, P. 2008. Koljonvirran taistelun sillan paikka paljastui. Helsingin Sanomat, 27.1.2009, s. D1.