Ruotsin vallankaappaus 1809
Ruotsin vallankaappaus tapahtui 13. maaliskuuta 1809 Suomen sodan aikana. Vallankaappauksen teki Ruotsin armeija, joka syrjäytti kuningas Kustaa IV Aadolfin. Uudeksi valtionhoitajaksi tuli Kustaan setä Kaarle-herttua, joka myöhemmin nousi kuninkaaksi nimellä Kaarle XIII.
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen sota oli alkanut talvella 1808. Sota eteni ruotsalaisten kannalta huonosti, ja vuoden 1808 loppuun mennessä Ruotsi oli menettänyt Suomen venäläisille. Kapinan pääsyy oli erittäin huonon sodanjohdon aiheuttama tyytymättömyys ja armeijan huollon yleinen epäonnistuminen. Lisäksi kapinaan osallistuneihin upseereihin vaikutti kuningas Kustaan vuonna 1808 määräämä kaartinrykmenttien arvonalennus. Tämän vuoksi Tukholman varuskunnassa oli syntynyt upseerioppositio jo syksyllä 1808.
Vallankaappauksen tapahtumat alkoivat yöllä 7. maaliskuuta 1809, jolloin 400 kapinallista sotilasta Ruotsin länsiarmeijasta otti Karlstadin kaupungin haltuunsa. Tämän jälkeen kaupunkiin tuli lisää joukkoja. Karlstadissa sotilaille kerrottiin, että kapinan tarkoituksena oli pelastaa Ruotsi lopulliselta tuholta ja parantaa yleistä huonoa elintarviketilannetta. Kapinan johdossa oli everstiluutnantti Georg Adlersparre, ja hänen johdollaan kapinalliset alkoivat valmistella etenemistä Tukholmaan. Useat kapinaa vastustaneet Värmlannin upseerit menettivät asemansa, ja heidät asetettiin eristykseen. Kapinalliset julkaisivat vallankumousjulistuksen, jossa luvattiin muun muassa rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja erityisen sotaveron peruuttamista.
Kapinallisarmeijan 1 850 miestä ja kuusi tykkiä lähtivät 9. ja 10. maaliskuuta kohti Örebrota. Värmlantiin jäi 780 miestä mahdollisen norjalaisten hyökkäyksen varalta. Örebro vallattiin, ja sieltä kapinallisten reitti kulki Mälarenin pohjoispuolitse Västeråsin kautta kohti Tukholmaa.
Kustaa IV Aadolf halusi matkustaa Etelä-Ruotsiin, jonka hän uskoi olevan hänelle uskollisen armeijan suojissa. Hän päätti lähteä liikkeelle 13. maaliskuuta aamulla. Tukholman varuskuntaa päätettiin vahvistaa 2 700 miehestä 3 100 mieheen 12. maaliskuuta, mutta Västmanlandin rykmentti olikin liittynyt kapinallisiin. Kuninkaalle uskollisia joukkoja oli Tukholmassa enemmän kuin kapinallisia, mutta Kustaa oli jo päättänyt luopua Tukholman puolustamisesta. Hän ei kuitenkaan päässyt matkaan, sillä 13. maaliskuuta kello yhdeksän aamulla kenraali Carl Johan Adlercreutz pidätti hänet.
Valtionhoitajaksi nousi Kaarle-herttua, joka sai vallan kapinallisten johtajien tuella. Aluksi Kustaa oli vangittuna Gripsholmin linnassa, mutta myöhemmin hänet ajettiin maanpakoon, jossa hän eli loppuelämänsä. Kustaan lapset menettivät oikeutensa kruununperimykseen, ja valtiopäivät valitsivat vuonna 1810 uudeksi kruununprinssiksi Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bernadotten.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lappalainen, Jussi T; Ericson Wolke, Lars; Pylkkänen, Ali: Suomen sodan historia 1808–1809, s. 266–267. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karttakeskus, 2008. ISBN 978-952-222-018-9.