Tiedekeskus Heureka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiedekeskus Heureka

Tiedekeskus Heurekan logo.svg

Yritysmuoto Säätiö
Perustettu säätiö 1983, tiedekeskus 1989
Toimitusjohtaja Anneli Pauli (toiminnanjohtaja)[1] (Elokuuhun 2014 saakka)
Puheenjohtaja Juha-Veikko Nikulainen
Kotipaikka Vantaa
Henkilökuntaa n. 70
Tytäryhtiöt Tiedekauppa Magneetti Oy ja Heureka Overseas Productions Oy
Kotisivu www.heureka.fi

Koordinaatit: 60°17.25′N, 25°02.42′E

Heureka on suomalainen tiedekeskus Vantaan Tikkurilassa. Se sijaitsee pääradan ja Keravanjoen risteyskohdassa[2]. Vuonna 1989 toimintansa aloittaneen tiedekeskuksen tarkoituksena on tieteellisen tiedon ymmärrettävyyden lisääminen ja tiedeopetuksen menetelmien kehittäminen. Nimi Heureka viittaa Arkhimedeen sanomaksi arveltuun lauseeseen "Olen löytänyt sen!". Heurekassa on sekä sisällä että ulkona vuorovaikutteisia näyttelyitä, joiden kohteissa kävijät pääsevät itse kokeilemaan erilaisia asioita. Heurekassa on myös 135-paikkainen digitaalinen planetaario.

Tiedekeskus Heureka on taloudellista voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhteisö, jonka toiminnasta vastaa Tiedekeskussäätiö. Tiedekeskussäätiö on laajapohjainen yhteistyöjärjestö, johon osallistuvat Suomen tiedeyhteisö, opetuselämä, elinkeinoelämä, valtiovalta ja paikallishallinto. Säätiön 10 taustayhteisöä osallistuu aktiivisesti Heurekan toimintaan sitä tukien ja kehittäen. Säätiön korkein päättävä elin on valtuuskunta, jonka päätökset toteuttaa hallitus. Päivittäistä toimintaa johtaa Heurekan toiminnanjohtaja apunaan johtajisto ja muu Heurekan henkilökunta.

Tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtajana elokuuhun 2014 saakka toimii Anneli Pauli[1]. Heurekan toiminnanjohtaja on elokuusta 2014 alkaen Tapio Koivu.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedekeskus Heureka

Tiedekeskus Heurekan juuret juontavat Helsingin yliopistoon ja maailmalla tiedekeskuksiin tutustuneisiin tieteilijöihin. Alullepanijoita olivat dosentit Tapio Markkanen, Hannu I. Miettinen ja Heikki Oja. Alkusysäyksenä oli 20.-26.5.1982 Helsingin Säätytalolla pidetty Fysiikka 82 -näyttely. Saman vuoden syksyllä perustettiin tiedekeskusprojekti, jota aluksi tukivat Suomen Akatemia, opetusministeriö ja eräät säätiöt. Projektista syntyi Tiedekeskussäätiö vuosien 19831984 vaihteessa. Säätiön alkuperäiset perustajajäsenet olivat Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Teollisuuden keskusliitto.[4]

Vantaa tarjoutui tiedekeskuksen isäntäkaupungiksi ja osittaiseksi maksajaksi vuonna 1984[4] sekä osoitti tiedekeskukselle paikan Tikkurilan eteläpuolella sijaitsevalta tontilta. Rakennus tuli maksamaan 80 miljoonaa markkaa[5] eli noin 13,5 miljoonaa euroa. Vuoden 1985 aikana käydyssä arkkitehtikilpailussa annettiin kaksi ensimmäistä palkintoa, joista toteutettavaksi valittiin Mikko Heikkisen, Markku Komosen ja Lauri Anttilan ehdotus "Heureka".[4] Tästä tiedekeskus sai nimensä.

Ennen rakennuksen valmistumista pidettiin joitakin näyttelyitä kokeena muissa paikoissa. Tiedekeskuksen sisältösuunnitelma valmistui 1986. Rakennuksen peruskivi muurattiin lokakuussa 1987, ja rakennus valmistui vuotta myöhemmin. Tiedekeskuksen kokonaispinta-ala on 8 200 m2, josta näyttelytilaa on 2 800 m2.[5] Tiedekeskus Heureka avattiin yleisölle 28. huhtikuuta 1989.[4]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoseinällä oleva Heurekan symboli, Anssi Asunnan teos "Neljä kuutiota" on kuutioilta näyttävä optinen illuusio

Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päänäyttelyssä on esillä yhteensä noin 200 erilaisiin tieteenaloihin liittyvää kohdetta. [6]. Se on saanut vaikutteita Gunnar Asplundin suunnittelemasta näyttelystä Tukholman kaupunginkirjastossa. Halliin rakennetun perusnäyttelyn aihe on maailmankaikkeus ja elämä. Sylinterinmuotoista päänäyttelytilaa ympäröivässä pilarihallissa esitellään tieteen erilaisia sovellutuksia.[2].

Päänäyttely uusittiin täysin vuonna 1999, mutta uusiutumista tapahtuu päänäyttelyalueella lähes vuosittain.[7] Esillä olevia aihepiirejä ovat mm. ruoansulatus ja suoliston toiminta, rahan valmistus ja liikenne. Marraskuussa 2012 avattu Suolistossa suhisee -näyttely on suunniteltu yhteistyössä Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kanssa. Lokakuussa 2010 avattu Kolikon tie -näyttely on Suomen Rahapajan kanssa yhteistyössä suunniteltu juhlanäyttely.Päänäyttelyn jatkeena on ollut vuodesta 2009 esillä Heurekan 20-vuotisjuhlavuonna avattu Heureka-klassikot -näyttely. Elokuusta 2009 alkaen Heurekassa on ollut myös Science on a Sphere -Tiedettä pallolla -kohde.

Päänäyttelyn ohella Heurekassa on esillä samanaikaisesti yleensä kaksi erilaista vaihtuvaa näyttelyä. Vaihtuvissa näyttelyissä aihepiireinä on ollut useita eri aiheita, mm. dinosaurukset, ihminen, urheilu, metsät, elokuva, lentäminen ja muinaiset kulttuurit.[7] Avajaisvuoden jälkeen parhaiten kävijöitä ovat vetäneet dinosaurusnäyttelyt: esimerkiksi vuoden 2001 dinosaurusten perhe-elämästä kertonut näyttely toi paikalle 406 000 kävijää.[8] Monet Heurekan itse tuottamat näyttelyt ovat vierailleet lukuisissa ulkomaisissa tiedekeskuksissa. Myös Heurekaan tulee välillä näyttelyitä ulkomailta.

Ulkoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heurekan ulkonäyttelyalue tiedepuisto Galilei avattiin vuonna 2002. Se on auki joka vuosi kesäkauden. Galilei on ikään kuin "tieteellinen leikkipuisto". 7 500 m²:n alueella sijaitsee kymmeniä kohteita, joissa monessa elementtinä on vesi. Kohteet perustuvat lähinnä matematiikan, fysiikan ja musiikin ilmiöihin.[9] Ulkopuistossa sijaitsee myös liikkuvista taideteoksista tunnetun taiteilijan Osmo Valtosen hiekkapiirturi.[10] Galileissa on lisäksi pohjoisen pallonpuoliskon havupuulajeja esittelevä arboretum.

Heurekan edustalla olevalla piha-alueella on pysyvästi esillä kivipuisto, jossa on nähtävillä Suomen kallioperän tyypillisiä ja epätyypillisiä kiviä. Kivet on sijoitettu siten, että ne muodostavat samalla levinneisyytensä kartoituksen eri alueilla Suomessa. Kivipuutarhan tarkoitus on osoittaa tiedekeskuksen vieraille jo aluksi, ettei tiedekeskuksen viesti liity pelkästään tekniikan saavutusten esittelyyn, vaan luonnon ja kulttuurin pitkään kiertokulkuun[2]. Pääsisäänkäynnin edustalla on perenna-alue, jonka kasvit on valittu Carl von Linnén historiallisen luokituksen mukaan.[6]

Heurekan planetaario[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolipallon muotoisessa digitaalisessa planetaariossa esitetään pääasiassa tähtitiedeaiheisia planetaario-elokuvia. Teatteri oli vuoteen 2007 asti nimeltään Verne-teatteri, jossa esitettiin superelokuvia.[11] sekä erikoisdiaprojektorilla erityisesti koko 500 neliömetrin puolipallokupua hyödyntäviä multimediaohjelmia. Loppuvuodesta 2007 teatteri uudistettiin täysin ja yksi Euroopan moderneimmista digitaalisista planetaarioista avattiin 26.12.2007. Heurekan planetaariossa on 135 istumapaikkaa.

Muut päivittäiset ohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmonautti Valentina Tereškova Heurekassa 14.9.2002

Heurekassa voi näyttelyiden lisäksi seurata päivittäin tiedeteatteriesityksiä, osallistua erilaisiin laboratorio- ja työpajaohjelmiin sekä katsella rottien koripallo-otteluita. Lisäksi Heurekassa järjestetään yksittäisiä muita tapahtumia, kuten tieteen päiviä, tiedelomia ja tiedeleirejä kesällä. Heurekan auditoriossa järjestetään säännöllisesti yleisöluentoja eri aihepiireistä. Myös planetaariossa järjestetään yleisöluentoja. Muita palveluita Heurekassa ovat tiedekauppa ja ravintola sekä kokouskäyttöön vuokrattavat ryhmätyötilat ja 220-paikkainen auditorio.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kävijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1989 vuoteen 2011 Heurekan keskimääräinen kävijämäärä on ollut vuosittain noin 280 000 kävijää. Kuuden miljoonan kävijän raja ylittyi toukokuussa 2010.[12] [13] Heurekan näyttelyihin sekä ulkomailla että kotimaassa on tutustunut yhteensä yli 22 miljoonaa ihmistä.[13]

Keskimäärin Heurekassa käy vuosittain noin 280 000 vierailijaa, joista yli puolet on perheitä, neljännes koululaisia, noin 10% on yritysvierailuja ja loput yksittäisiä kävijöitä.[14][13] Ulkomaisia kävijöitä on vuosittain noin 6-10 % ja eniten kävijöitä tulee Venäjältä ja Virosta. Kävijämääriin vaikuttavat esimerkiksi yleinen taloudellinen tilanne, sää ja koululaisten retkimäärärahat.[8][14]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennukseen kuuluu näyttelytilojen lisäksi auditorio, luokkahuoneet, yhdistetty planetaario- ja superlaajakangaselokuvateatteri, ravintola ja myymälä. Rakennuksen julkisivussa on radan puolella käytetty peililasia, jonka tehtävänä on suojata rakennusta junaradan melua vastaan. Julkisivun rakenteet jaksottuvat sadan metrin pituisen kokonaisuuden 31 tasaväliseen osaan, joita vastaavat spektrien värit perustuvat laboratoriossa tehtyyn analyysiin ja sen perusteella luotuihin erikoismaaleihin. Pilarihallin ulkoseinien verhouksessa on käytetty tuuman paksuisia esijännitettyjä valkobetonilevyjä. Pinnaltaan hiekkapuhallettujen kuorielementtien koko on 60 x 120 cm.[2]

Tiedekeskuksen keskeinen sisätila ja sen arkkitehtoninen polttopiste on 14 metriä korkea sylinterimäinen näyttelyhalli. Päänäyttelyhallin pilarimoduuli on 9,6 metriä molemmissa suunnissa. Sen pilarit koostuvat osapilareista, joita keskialueella on neljä, reunoilla kaksi ja kulmissa yksi. Näillä rakenteilla pyritään havainnollistamaan kuorman suhteellista kertymää. [2]

Päänäyttelyhallia ympäröi pilarihalli sekä liimapuukaarien kannattelema kaarihalli. Verne-teatterin pallo ja ympyrän sektorin muotoinen auditorio leikkautuvat ja työntyvät moduulirunkoiseen pilarihalliin ja osittain toisiinsa. Kuhunkin kohteeseen on kehitetty sille soveltuva ja ominainen rakennusjärjestelmä. Rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tiedekeskus on eräänlainen konglomeraatio. Siinä on betoni-, teräs- ja puukonstruktiota. Rakennus on koottu pääosiltaan esimalmisteisista komponenteista, mutta siinä on myös paikalla rakennettuja osia.[2]

Näyttelytilojen alapohjaan on rakennettu puolilämmin huoltotila näyttelyn tarvitsemia LVIS elementtejä varten. Ulosotot ja liitosmahdollisuudet on sijoitettu systemaattisesti 2,4 metrin ruudussa koko rakennukseen. Tällä mahdollistettiin riittävä joustavuus näyttelyiden pystyttämistä varten.[2]

Tiedekeskussäätiö ja rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heurekan toimintaa ylläpitää Tiedekeskussäätiö, jonka alkuperäisiä jäseniä ovat Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu (nykyisin Aalto-yliopisto), Tieteellisten seurain valtuuskunta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (nykyisin Elinkeinoelämän keskusliitto), Vantaan kaupunki, opetusministeriö (nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö), kauppa- ja teollisuusministeriö(nykyisin työ- ja elinkeinoministeriö), valtiovarainministeriö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ.[15]

Heurekan rahoitus tulee avustuksina Vantaan kaupungilta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä omasta tulorahoituksesta: pääsylippu- ja vuokratuloista, varainhankinnasta ja näyttelyviennin tuloista. Koko Heurekan rahoitus on noin yhdeksän miljoonaa euroa, josta oman toiminnan vuonna 2011 oli 48 prosenttia.[13] Vantaan kaupungin sekä opetus- ja kulttuuriministeriön osuus koko rahoituksesta oli vuonna 2011 yhteensä yhteensä 52 prosenttia.[13] Yhteiskunnallinen tuki on merkittävästi pienempi kuin monille muille kulttuurilaitoksille. Osa rahoituksesta tulee myös yritysyhteistyön kautta. Vaihtuvilla näyttelyillä on usein pääyhteistyökumppani ja muita kumppaneita. Heurekalla on myös kaksi säätiön kokonaan omistamaa yhtiötä: Tiedekauppa Magneetti Oy, jolla on Heureka Shop -niminen kauppa sekä Heurekassa, että Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksessa, sekä vientitoimintaa hoitava Heureka Overseas Productions Oy Ltd.[13]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedekeskussäätiön palveluksessa oli vuoden 2011 lopussa 66 kuukausipalkkaista työntekijää ja 40 osa-aikaista tai määräaikaista työntekijää. Henkilötyövuosia samana vuonna tehtiin 83. Tämän lisäksi vapaaehtoiset tekivät 4,5 henkilötyövuotta. Heurekassa on ollut vapaaehtoisia vuodesta 1998 ja nykyään heitä on talossa noin 60–70.[16]

Tiedekeskus Heureka kuuluu kolmeen tiedekeskusverkostoon: ASTC (Association of Science-Technology Centers), ECSITE (The European Network of Science Centres and Museums) ja NSCF (Nordisk Science Centerförbund).

Tiedekeskussäätiö on lahjoittanut Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan soveltavan kasvatustieteen laitokselle tiedekeskuspedagogiikan tutkimusjohtajan toimen, johon valittiin Heurekan tutkimus- ja kehityspäällikkö, professori Hannu Salmi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anneli Pauli valittiin Heurekan johtoon 15.5.2013. Vantaan Sanomat. Viitattu 1.10.2013.
  2. a b c d e f g Gullichsen 1990: s.137.
  3. Marko Laitala: Tiedekeskus Heurekan uusi toiminnajohtaja on Tapio Koivu (9.6.2014) Tekniikka ja talous. 9.6.2014. Viitattu 9.6.2014.
  4. a b c d Heureka: Historia, luettu 4.2.2007
  5. a b Heureka: Arkkitehtuuri, luettu 26.2.2007
  6. a b Heureka: Päänäyttely, luettu 7.1.2007
  7. a b Heureka: Poistuneet näyttelyt, luettu 13.7.2010
  8. a b Armi Suojanen: Heurekan vierailijamäärä sukelsi ennätyksellisen alas. Vantaan Sanomat 12.1.2007
  9. Heureka: Tiedepuisto Galilei, luettu 22.11.2013
  10. Hiekkapiirturi, luettu 13.7.2010
  11. Heureka: Superelokuvia Verne-teatterissa 1989-2007, luettu 13.7.2010
  12. Heureka
  13. a b c d e f Heurekan toimintakertomus 2011
  14. a b Meri-Tuuli Ahola: Heurekassa viime vuonna vähemmän kävijöitä kuin koskaan ennen. Helsingin Sanomat, 3.1.2007.
  15. Yleisimmät kysymykset 24.2.2009. Heureka. Viitattu 21.7.2010.
  16. Ulla Yliherne: Vapaaehtoiselta oppaalta vaaditaan uteliasta mieltä ja hyviä kenkiä. Vantaan Sanomat 10.1.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]