Tia Hellebaut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Tia Hellebaut
Tia Hellebaut
Maa: Belgian lippu Belgia
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2008 korkeushyppy
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Valencia 2008 viisiottelu
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Göteborg 2006 korkeushyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Birmingham 2007 korkeushyppy

Tia Hellebaut (alk. Van Haver[1], s. 16. helmikuuta 1978 Antwerpen) on belgialainen korkeushyppääjä ja yleisurheilun moniottelija. Hellebautin päälaji ennen korkeushyppyä oli seitsenottelu, mutta olkapäävamman vuoksi hän joutui vaihtamaan lajia.

Hellebaut sijoittui Edmontonin MM-kilpailuissa 2001 seitsenottelussa 14:nneksi ja Budapestin sisäratojen MM-kilpailuissa 2004 viisiottelussa viidenneksi. Hän oli korkeushypyssä kahdestoista Ateenan olympialaisissa 2004 ja kuudes Helsingin MM-kilpailuissa 2005. Hän voitti korkeushypyssä kultaa vuoden 2006 Euroopan-mestaruuskilpailuissa Göteborgissa tuloksella 203 ja vuoden 2007 yleisurheilun sisäratojen EM-kilpailuissa Birminghamissa Belgian ennätystuloksella 205.[2]

Hellebaut teki viisiottelun kaikkien aikojen viidenneksi parhaan tuloksen vuonna 2007, mutta päätti olla kilpailematta sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa sairauden takia ja keskittyä korkeushyppyyn. Osakan MM-kilpailuissa 2007 hän sijoittui korkeushypyssä 14:nneksi[2]. Talvella 2008 hän voitti Valencian MM-hallikisoissa viisiottelun maailmanmestaruuden pistein 4867[2]. Pekingin olympialaisissa 2008 Hellebaut voitti kultaa korkeushypyssä. Hän voitti ensimmäisenä naisena Kroatian Blanka Vlašićin sitten kesäkuun 2007. Voittotulos oli Belgian ennätys 205 cm[2], jonka Hellebaut ylitti ensimmäisellään ja Vlašić toisellaan.[3] Hellebautin kulta oli ensimmäinen belgialaisen yleisurheilijan olympiavoitto sitten Tokion olympialaisten 1964 jolloin estejuoksija Gaston Roelants voitti olympiakultaa.

Joulukuussa 2008 Hellebaut ilmoitti olevansa raskaana ja lopettavansa uransa. Lapsen isä on Hellebautin elämänkumppani Wim Vandeven, joka on myös valmentanut Hellebautia pitkään.[4] Hellebaut synnytti ensimmäisen lapsensa kesäkuussa 2009.[5]

Helmikuussa 2010 Hellebaut ilmoitti tekevänsä paluun ja tavoittelevansa olympiavoittonsa puolustamista Lontoon olympialaisissa 2012.[6] Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 hän sijoittui viidenneksi tuloksella 197 cm[2]. Hän oli raskaana Barcelonassa kilpaillessaan ja synnytti toisen lapsensa helmikuussa 2011. Kesällä 2011 hän kertoi jatkavansa uraansa ja tavoittelevansa edelleen pääsyä Lontoon olympialaisiin.[5] Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän oli viides tuloksella 195 cm[2]. Hän sijoittui viidenneksi myös Lontoon olympialaisissa tuloksella 197[2].

Göteborgin sisäratojen EM-kilpailuissa 2013 hän sijoittui kahdeksanneksi tuloksella 187 cm. Kisojen jälkeen hän ilmoitti lopettavansa kilpauransa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hellebaut, Olympic High Jump champion, announces retirement 5.12.2008. IAAF. Viitattu 11.12.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Tia Hellebaut tilastopaja.org. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  3. Hellebaut katkaisi Vlasicin yli vuoden voittoputken MTV3.fi. 23.8.2008. MTV3. Viitattu 24.8.2008.
  4. Olympiavoittaja Tia Hellebaut odottaa esikoistaan 5.12.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.12.2008.
  5. a b Hendrix, Ivo: Hellebaut announces comeback 24.6.2011. IAAF. Viitattu 12.7.2011. (englanniksi)
  6. Korkeushypyn olympiavoittaja tekee paluun 16.2.2010. YLE. Viitattu 17.2.2010.
  7. Olympiavoittaja Hellebaut lopettaa 6.3.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.3.2013.