Christine Ohuruogu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Ohuruogu Osakan MM-kisoissa 2007, joissa hän voitti 400 metriä.
Ohuruogu Osakan MM-kisoissa 2007, joissa hän voitti 400 metriä.
Maa: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2008 400 m
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012 400 m
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Osaka 2007 400 m
Kultaa Kultaa Moskova 2013 400 m
Pronssia Pronssia Helsinki 2005 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Osaka 2007 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Moskova 2013 4 × 400 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Istanbul 2012 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Sopot 2014 4 × 400 m
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Göteborg 2013 4 × 400 m
Kansainyhteisön kisat
Kultaa Kultaa Melbourne 2006 400 m

Christine Ohuruogu (s. 17. toukokuuta 1984) on brittiläinen 400 metrin juoksija ja olympiavoittaja.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohuruogu voitti nuorten EM-pronssia 2003 Tampereen nuorten EM-kisoissa 400 metrillä. Ateenan olympialaisissa 2004 hän karsiutui välierissä ajalla 51,00, samoin Helsingin MM-kisoissa 2005 henkilökohtaisella matkalla.[1] 4 × 400 metrin viestijuoksussa hän oli mukana Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueessa, joka voitti kisoissa pronssia.[2] Saman vuoden Erfurtin alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän sai hopeaa 400 metrillä ja 4 × 400 metrin viestissä.[3]

Kansainyhteisön kisoissa 2006 Ohuruogu voitti ennakkosuosikki Tonique Williams-Darlingin ja sai kultaa ennätysajallaan 50,28.[4] Myöhemmin samana vuonna hän sai vuoden kilpailukiellon, kun häneltä oli jäänyt väliin kolme yllätysdopingtestiä[5]. Osakan MM-kisojen loppukilpailuissa 2007 Ohuruogu kukisti maannaisensa Nicola Sandersin ja Jamaikan Novlene Williamsin ennätysajallaan 49,61.[6] Hän oli mukana myös Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueessa, joka voitti pitkässä viestissä MM-pronssia.[7] Kauden lopussa hän juoksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa kolmanneksi.[1]

Pekingissä 2008 Ohuruogu voitti olympiakultaa. Hän nousi voittoon vain 30 metrin ennen maaliviivaa, kun alussa johtaneen yhdysvaltalaisen Sanya Richardsin vauhti hidastui. Ohuruogun loppuveto ratkaisi kultamitalin brittiläiselle.[8] Euroopan cupin 200 metrillä hän oli toinen[3], samoin IAAF:n yleisurheilufinaalissa 400 metrillä. Seuraavana vuonna Ohuruogu sijoittui Euroopan-joukkuemestaruuskilpailuissa 200 metrin juoksussa kolmanneksi ajalla 23,40. Myöhemmin samana vuonna hän juoksi Berliinin MM-kisoissa 400 metrillä viidenneksi ja IAAF:n yleisurheilufinaalissa kuudenneksi.[1] Daegun MM-kisoissa 2011 Ohuruogu hylättiin 400 metrin alkuerissä hänen otettua varaslähdön.[9] Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän voitti kultaa 4 × 400 metrin viestissä[10].

Ohuruogu sai Lontoon olympialaisissa 2012 hopeaa 400 metrillä ajalla 49,70. Göteborgin sisäratojen EM-kilpailuissa 2013 hän kuului Britannian kultajoukkueeseen 4 × 400 metrin viestissä.[3] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Ohuruogu voitti maailmanmestaruuden ohitettuaan viime metreillä puolustavan maailmanmestarin Amantle Montshon. Ohuruogu voitti Montshon neljällä sekunnin tuhannesosalla ja molemmat saivat saman ajan 49,41. Ohuruogu paransi kahdella sekunnin sadasosalla Kathy Cookin Los Angelesin olympialaisissa 1984 juoksemaa maansa ennätystä. [11] Samoissa kilpailuissa Ohuruogu kuului Ison-Britannian 4×400 metrin viestijuoksussa pronssia saavuttaneeseen joukkueeseen. [12]

Ohuruogu kuului Britannian pronssijoukkueeseen 4 × 400 metrin viestissä Sopotin MM-hallikilpailuissa 2014.[3]

Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [1]

Ulkoradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 60 metrin juoksu: 7,54 (2009)
  • 100 metrin juoksu: 11,90 (2006)
  • 200 metrin juoksu: 23,41 (2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]