Helsingin Energia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin Energia

Helsingin Energian logo.svg

Yritysmuoto Kunnallinen liikelaitos
Perustettu 1909
Toimitusjohtaja Pekka Manninen
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toiminta-alue Suomi
Toimiala Energia-ala
Tuotteet Sähkön myynti, energiantuotanto ja -hankinta, kaukolämpötoiminta, sähkön jakelu, sähkö, kaukolämpö, kaukojäähdytys.
Liikevaihto 878 milj. € (2013)
Liikevoitto 239 milj. € (2013)
Henkilökuntaa 1341
Tytäryhtiöt Oy Mankala Ab, Vantaan Energia 40 %, Mitox Oy, Helen Sähköverkko Oy, Suomen Energia-Urakointi Oy (SEU).
Omistaja Helsingin kaupunki
Kotisivu www.helen.fi

Helsingin Energia (ruots. Helsingfors Energi) on vuonna 1909 perustettu Suomen suurimpiin lukeutuva, kansainvälisestikin tunnettu energia-alan yritys. Helsingin Energia myy sähköä eri puolille Suomea sekä kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä Helsingissä. Voimalaitoksista yhtiö omistaa muun muassa Vuosaaren A- ja B-voimalaitokset, Hanasaaren B-voimalaitoksen, Kellosaaren kaasuturbiinilaitoksen (varavoimalaitos), Vanhankaupungin vesivoimalaitoksen ja Salmisaaren voimalaitoksen A- ja B-voimalaitokset. Sähköä tuotetaan myös Helsingin ulkopuolella, yhtiöllä on muun muassa neljä vesivoimalaitosta Kymijoessa ja se on tytäryhtiönsä Oy Mankala Ab:n kautta muun muassa Teollisuuden Voima Oy:n osakas sekä osakkaana Vantaan Energia Oy:ssä. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Sähkötalossa Helsingin Kampissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinkiin perustettiin ensimmäinen yksityinen sähkölaitos vuonna 1884. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana sähköyhtiöitä perustettiin useita, mutta useimmat niistä toimittivat sähköä vain muutamien korttelien alueelle.

Helsingin kaupungin sähkölaitos perustettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä vuonna 1909, jolloin kaikki kaupungissa toimineet yksityiset sähköyhtiöt hankittiin lyhyessä ajassa kaupungille. Samoihin aikoihin valmistui Sörnäisten Suvilahteen uusi suuri voimalaitos. Vuodesta 1953 lähtien sähkölaitos tuotti sähkön lisäksi myös kaukolämpöä.

Vuonna 1977 sähkölaitos yhdistettiin kaupunkikaasua tuottaneen Helsingin kaupungin kaasulaitoksen kanssa. Tällöin laitos sai nimen Helsingin kaupungin energialaitos. Myöhemmin kaupunkikaasun tuotanto on lopetettu, ja kaasuputket myytiin Helsinkikaasu-nimiselle yhtiölle, joka alkoi toimittaa niiden välityksellä maakaasua.

Nykyinen nimi Helsingin Energia otettiin käyttöön vuonna 1995.[1]

Vuonna 2014 osana järjestelyä, jossa Helsingin Energia -liikelaitos muuttuu Helen Oy:ksi, yhtiön arvoksi tuli 2,4 miljardia euroa[2].

Kaukolämmön tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Energia aloitti kaukolämpötoimintansa vuonna 1953. Kaukolämpö perustuu yhteistuotantoon. Nykyisin yli 90 % Helsingin kiinteistöistä kuuluu kaukolämmityksen piiriin. Helsingin Energia on Suomen suurin kaukolämpöä myyvä yritys. Se myy vuosittain yli 7 000 gigawattituntia lämpöä noin 14 000 asiakaskiinteistölle.

Eri puolilla Helsinkiä sijaitsevilla lämpökeskuksilla taataan lämmön riittävyys kovien pakkasten lisäksi myös voimalaitosten häiriötilanteiden ja huoltoseisokkien aikana. Lassilan, Vuosaaren, Myllypuron, ja Patolan lämpökeskuksissa polttoaineena käytetään pääasiassa maakaasua. Alppilan, Jakomäen, Hanasaaren,Munkkisaaren, Ruskeasuon ja Salmisaaren lämpökeskusten energialähteenä käytetään polttoöljyä.[3]

Kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä syntyy myös puhdistetun jäteveden hukkalämmöstä ja merivedestä Katri Valan lämpö- ja jäähdytyslaitoksessa.[4]

Kaukojäähdytyksen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukojäähdytyksen tuotanto käynnistyi vuonna 2005. Sen tuotanto perustuu 80-prosenttisesti energiaan, joka muuten jäisi hyödyntämättä. Kaukojäähdytys tuotetaan kylmästä merivedestä aina kun se on mahdollista, kesäisin sitä tuotetaan ensisijaisesti hyödyntämällä yhteistuotantolaitoksilla syntyvää lämpöenergiaa, joka muuten jäisi käyttämättä. Kaukojäähdytyksessä kiinteistöissä syntyvä ylimääräinen lämpö otetaan talteen ja käytetään hyödyksi kaukolämmön tuotannossa.[5]

Kaukojäähdytyksen liittymisteho ylitti 100 MW heinäkuussa 2010 ja saman vuoden lopussa kaukojäähdytyksellä oli 163 verkkoon liitettyä asiakasta.[6] Vuoden 2012 lopussa kaukojäähdytyksen liittymisteho oli 130 MW ja uusia asiakkaita liitettiin verkkoon yhteensä 30 kpl. Kaukojäähdytys kiinnostaa yhä enemmän myös kotien jäähdytysratkaisuna.[7] Vuonna 2013 kaukojäähdystä tuotettiin 116 GWh.[8]

Sähköntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköstä tuotettiin vuonna 2013 Helsingissä sijaitsevilla voimalaitoksilla 68 %, josta yhteistuotannon osuus oli 99 %. Helsingin Energia myy sähköä noin 400 000 asiakkaalle eripuolille Suomea.[9]

Sähkönhankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 sähkön kokonaishankinta energialähteittäin:

  • Maakaasu 49 %
  • Kivihiili 21 %
  • Ydinvoima 20 %
  • Uusiutuvat energianlähteet 10 %

Tytäryhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oy Mankala Ab
  • Mitox Oy
  • Helen Sähköverkko Oy
  • Suomen Energia-Urakointi Oy (SEU)

Osakkuusyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finestlink Oy 40 %

Tuulivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitelmat ja hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Energian tavoitteena on hiilineutraali tuotanto vuoteen 2050 mennessä. Helsingin Energia on käynnistänyt uusiutuvan energian lisäämiseen tähtäävän ohjelmansa ”Helsingin Energian kehitysohjelma kohti hiilineutraalia tulevaisuutta”, jonka Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi loppuvuodesta 2010. Kehitysohjelman taustana ovat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sovitut EU:n, Suomen ja Helsingin kaupungin tavoitteet.

Kehitysohjelman sisällössä vaikuttavat ilmastotavoitteet, uusiutuvan energian lisääminen ja ilmanlaatu- sekä tilakysymykset. Kaupunginvaltuusto päättää vuonna 2015 rakennetaanko Vuosaareen uusi monipolttoainevoimalaitos, vai toteutetaanko Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksilla muutosinvestoinnit, joiden avulla biopolttoaineen määrää voidaan nostaa 40 prosenttiin.

Helsingin Energia on mukana yhteishankkeessa, jossa yhdessä Gasum Oy:n ja Metsä Fibre Oy:n kanssa selvitetään mahdollisuuksia jalostaa sellutehtaan yhteydessä toimivassa laitoksessa uusiutuvasta puuraaka-aineesta biokaasua, jota voitaisiin käyttää polttoaineena nykyisillä Vuosaaren voimalaitoksilla. Käynnissä on myös ns. biohiilen eli torrefioidun biomassan hyödyntämistä koskeva tutkimushanke, jossa ensimmäistä kertaa selvitetään torrefioidun biomassan käyttöä teollisessa mittakaavassa

Älykäs energiaverkko mahdollistaa paikallisen uusiutuvan energiatuotannon lisäämisen, tehokkaan kulutuksen ohjauksen ja energiansäästön sekä sähköautoliikenteen. Pidemmän tähtäyksen kehitykseen kuuluvat aurinkoenergian hyödyntäminen, hiilidioksidin talteenotto ja kokonaan uudet teknologiat. Aurinkopaneeliratkaisuilla paikallisesti tuotettua sähköä voi halutessaan myydä Helsingin Energialle spot-markkinahintaan. Taloyhtiöillä on mahdollisuus varautua sähköisen liikenteen yleistymiseen lataustolpparatkaisuin. [10]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Energiaa on kritisoitu siitä, että Helsinki tuottaa Pohjoismaiden suurimmista kaupungeista eniten hiilidioksidipäästöjä.[11] Helsingin Energia käytti vain 10 % uusiutuvaa energiaa sähköntuotantoon[12] ja suurimmaksi osaksi sen tuottama lämpö- ja sähköenergia tuotetaan kivihiilellä ja maakaasulla. Suora vertailu Helsingin ja Tukholman alueella tuotettujen hiilidioksidipäästöjen välillä ei ole kuitenkaan mahdollista muun muassa siksi, että Helsingin alueella tuotetaan enemmän sähköä kuin kulutetaan, kun taas Tukholmaan tuodaan sähköä, jonka tuotannon päästöt jäävät näin Tukholman ulkopuolelle.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laura Aalto, Sähkötalo, Helsingin Energia, 2005
  • Laura Aalto, Sörnäisten energiahuoltoalue: 100 vuotta energiarakentamista Helsingissä, Helsingin Energia, 2006
  • Laura Aalto, Kaupunkikuva: 100 vuotta energiarakentamista Helsingissä, Helsingin Energia, 2008
  • Laura Aalto, Voimalaitosrakentamista ja näkymiä tulevaisuuteen. Helsingin Energia, 2009
  • Maija Mäki, Hyvää energiaa helsingiläisille - Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu, 2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]